Vuosikymmenen evakkotaival

2. maailmansota oli tehnyt tuloaan keskisessä Euroopassa. Suomi joutui sotaan mukaan syksyllä 1939 kun Neuvostoliitto aloitti massiivisen hyökkäyksen valloittaakseen Suomen. Sodan alkamista oli pelätty ja odotettu, varisinkin rajaseudun pitäjissä. Alku oli ehkä sittenkin yllätys. Evakuointisuunnitelmia oli tehty ja väestön laajamittaiseen siirtoon oli myös varauduttu mutta kun taistelut alkoivat, asukkaille jäi aikaa ottaa mukaansa vain sen, mitä jaksoi kantaa. Monille se arvokkain oli perheen lapset, muu omaisuus jäi kotiin.

Raimala Jokelan seutua EJokelaNäin kävi myös Räimälässä. 30.11.1939 asukkaat määrättiin lähtemään välittömästi ja siirtymään turvaan ensin Miinalaan ja sieltä edelleen pohjoiseen. Lähtö oli sen verran dramaattinen että perhe pääsi hajoamaan ennen kuin kaikki pääsivät turvaan. Evakuointi hoidettiin Änäjoen yli veneillä Jokelan rannassa (kuva yllä). Tämä siksi, että joen yli johtanut maantiesilta räjäytettiin vihollisen etenemisen hidastamiseksi. Ennen sillan räjäyttämistä Tatjana ja Stepan olivat lähteneet Feodorin (Heikki Uittola) kaupalle auttamaan evakuoinnissa, tarkoituksenaan siirtyä sillan yli ja jatkaa tietä pitkin muun perheen perässä. Silta kuitenkin ehdittiin räjäyttää ja pakomatkaan tuli viivästys, jonka johdosta lopulta Tatjana ja Stepan päätyivät Saarijärvelle kun muu perhe sai turvapaikan Heinävedeltä.

Outi ja Mikko lapsineen päätyivät ensin Impilahdelle, josta pakomatka jatkui Viinijärvelle ja edelleen Leppävirran Mustinmäelle (myöhemmin Oikearannalle). Alla Mustinmäellä otettu kuva jossa evakot Leppävirralla kesällä 1940. Kuvassa Oikealta: Pauli, sylissä Yrjö, edessä Alvi ja Alvin takana Jukka kaulakkain Veeran kanssa. Veeran takana Outi Raisa sylissään. Alhaalla keskellä Lea. Vasemmassa laidassa edessä Tenhun Juuli. Muut tytöt kuvassa Jokiniemen Ohvon. Keskellä Veeran vasemmalla puolen ??

mustinmaki 1940

Leppävirralta perhe siirtyi monien muiden salmilaisten mukana pohjoisemmaksi, Rantsilaan Pohjois-Pohjanmaalle. Rantsilassa perhe sijoitettiin Savalojan kylälle jossa sitten oltiin kevääseen 1942 asti. Alla Savalojalla otettu valokuva jossa evakot majoitettiin tyhjään taloon. Talossa asui heidän lisäkseen Paulangot Räimälästä.

savalojalla 1941

Suomi oli saanut takaisin menettämänsä alueet Karjalassa ja moni evakko palasi takaisin kotikonnuilleen. Kotimatka alkoi Raahesta, junalla Salmiin. Kotikonnuille päästiin toukokuun 2. sunnuntai, äitienpäivänä. Ruotsinmäki näytti olevan päällisin puolin ennallaan. Taloja ei ollut poltettu tai tuhottu samassa mitassa kuin muualla. Koti oli edelleen omalla paikallaan vaikka paikkoja oli särjetty ja sotkettu. Kaikki irtain omaisuus oli viety; Tatjana-mummon arvokkaat ikonit, vaatearkut, huonekalut, samovaarit… mitään ei ollut jäänyt. Talo sentään oli pystyssä ja sen pystyi vielä korjaamaan. Ennen lopullista muuttoa asuttiin Ivan P Ruotsin (Tatjanan poika edellisestä avioliitosta) talossa.

Elämä Ruotsinmäellä lähti hiljalleen kulkemaan eteenpäin. Sota jatkui muualla, kaukana Salmista. Epävarmuus tulevaisuudesta leijui silti ilmassa. Rauhallista elämään Räimälässä kesti vain kaksi vuotta. Juhannusviikolla 1944 sota oli taas läsnä. Lähtöön oli nyt varauduttu vähän paremmin mutta silti se yllätti. Uuni oli lämmitetty ja leipätaikina nousemassa – leivät jäi paistamatta.

Toinen evakkomatka alkoi Salmin / Miinalan kylästä junalla. Juna vei evakot ensin Heinävedelle josta matka jatkui lotjalla Karvioon, Karvion kanavalle. Keväällä 1945, maaliskuun viimeinen päivä, kuoli perheen vanhin, Stepan Isrikki, diedi,

1945 vuoden lopulla tuli seuraava muutto; matkattiin Karttulan Syväniemelle. Uittolat olivat jo asettuneet asumaan sinne ja Mikko -ukki pääsi metsätöihin. Syväniemellä vietettiin kolme vuotta ja sinä aikana vanhin pojista, Jukka, avioitui Karttulasta kotoisin olleen Anni Niirasen kanssa. Häitä vietettiin Vehkalahden talossa.

Viimeinen muutto tapahtui syksyllä 1948. Mikko ja Outi saivat asutustilan Lapinlahden Ollikkalan kylästä. Tila oli pääosin metsää, vain pieni pläntti "Syvänmaalle" johtavan tien varressa oli raivattu. Siinä oli valmiiksi rakennettuna pieni mökki ja sen takana solisi puro, Sahapuro. Talvi asuttiin ahtaasti mökissä ja samalla rakennettiin uutta taloa. Syksyllä 1949 talo oli valmis ja kiertolaiselämä sai loppupisteen - elämä oli taas raiteillaan.

Talo on vamis!