Shanghai | 上海

Lauantai, 1. syyskuuta 1984

Yöllä ei voinut sanoa nukkuneensa. Heti, kun pääsi unen päästä kiinni tuli asema ja pysähdys. Junan lähdöstä tiedotettiin pillein ja kelloin, eivätkä ihmiset olleet kovinkaan hiljaisia.

Sain kuitenkin nukuttua jonkin verran ja heräsin lopulta puoli kahdeksan. Kuukausi oli vaihtunut ja aivan kuin merkiksi syyskuun alkamisesta oli ulkona harmaata ja sateista. Vettä oli tullut kaatamalla, sillä paikoin se näytti tulvivan pitkin teitä ja raitteja. Ilma ei kuitenkaan ollut kolea vaan kostean nihkeän lämmin.

Menimme kaikki aamiaiselle ravintolavaunuun. Se poikkesi aikaisemmista kiinalaistyyppisistä aamiaisista, sillä siihen sisältyi suuri kulho spagettia, johon oli sekoitettu kasviksia, sientä ja lihaa. Hyvää, mutta tautisen kuumaa.

Lopetellessamme aamiaista ylitimme Jangtse -joen. Rauta/maantiesiltaa tuntui jatkuvan iäisyyden. Ei ihme, että kiinalaiset olivat siitä ylpeitä.

Joen toisella puolen oli Nanjingin kaupunki, joka oli yhtenä kohteena alkuperäisessä matkasuunnitelmassa. Nyt emme siellä kävisi. Ennen Nanjingiä meidät häädettiin pois ravintolavaunusta. Palasimme siis takaisin hytteihimme.

Päivä kului katsellessa sateista ja paikoin tulvivaa maisemaa. Ennen Shanghaita pysähdyimme vielä Wuxissa ja Suzhoussa, viimeksi mainittu oli myös alkuperäisessä matkasuunnitelmassa, nyt näimme vain aseman.

Iltapäivällä saavuimme Shanghaihin. Asemalla menimme suoraan pehmeän luokan odotussaliin soittelemaan hotelleihin. Ilma oli sellainen, kuin olimme etukäteen kuvitelleet: Kostea ja kuuma, varmaan reilusti yli +30. Odotussalissa oli onneksi viileämpää ja ennen muuta kylmiä juomia myytävänä.

Puhelinsoitto ensimmäiseen hotelliin oli turha; se oli täysi. Sitä vastoin toisessa oli tilaa, siispä menimme sinne. Kyydin järjestely ei tuottanut vaikeuksia. Tuskin olimme ehtineet ulos odotussalista, kun pari taksikuskia tuli tyrkyttämään palveluksiaan. Saimme sopivan kokoisen pakettiauton.

Näytimme Kaplanista kuljettajalle hotellin kiinankielistä nimeä ja lähdimme ajamaan sitä kohti. Lopulta pysähdyimme yhden rakennuksen eteen ja nousimme autosta. Jokin tuntui kuitenkin olevan pielessä; kuljettaja alkoi estellä meitä, kun yritimme ottaa matkatavaramme. Lopulta meidät ohjattiin sisään rakennukseen, joka ei suinkaan ollut hotelli, vaan joku temppeli. Nimi vain oli sama.

Selvitimme tämän erehdyksen ja pääsimme jatkamaan matkaa kohti oikeaa hotellia. Se löytyikin varsin pian. Maksoimme taksin ja marssimme sisään hotelliin. Tämä ei näyttänyt kovin halvalta majapaikalta, eikä se sitä ollutkaan: Yö maksoi 55 jussia eli likimain 140 mk (70,-/henki). Pienen neuvottelun jälkeen päätimme kuitenkin jäädä ainakin yhdeksi yöksi. Ehkä huomenna ehtii etsiä halvemman yösijan.

Huoneet olivat hieman paremmin varustettuja, kuin Beijingissä. Purettuamme tavaramme ja käytyämme suihkussa suuntasimme keskikaupungille. Hotellista saimme ohjeet, joiden perusteella etsimme lähimmän bussipysäkin. Nousimme bussiin 71, jonka piti mennä suoraan Bundille asti. Jäimme pois kyydistä päätepysäkillä ja kävelimme loppumatkan, pari sataa metriä jokirantaan: Bund.

Shanghaissa on paljon länsimaisia piirteitä verrattuna Beijingiin. Myös ihmisten pukeutuminen oli erilaista, mikä saattoi johtua kosteammasta ilmanalasta.

Kävelimme illan hämärtyessä pitkin joenrantaa. Poikkesimme rannalta Peace -hotelliin. Sieltä löysimme rahanvaihtopaikan ja CITS:n toimiston, kuten Kaplanissa oli mainittu. Pistäydyimme myös hotellin paperikaupassa ostamassa nipun postikortteja; olisi taas aika kirjoitella kotiin.

Kun ilta oli lopullisesti pimentynyt, lähdimme kävelemään pitkin pääkatuja kohti hotellia. Kaupat olivat vielä auki, joten suoritimme joitain pieniä ostoksia, pääasiassa ruokaa. Ostimme lisäksi maitojäätelöä ja joitain "täydenkuun kököjä". Ne olivat erinomaisia.

Kadut olivat täynnä ihmisiä. Monet olivat tuoneet jakkarat jalkakäytävälle ja istuivat pelaamassa korttia naapureiden kanssa. Kortinpeluu tuntui olevan shanghailaisten lempiharrastus. Katu on täällä ihmisten olohuone; illalla se on viileämpi, kuin sisätilat ja siellä tapasi tuttuja. Ei ollut mikään ihme, että ruokapöytä oli kannettu keskelle jalkakäytävää ja koko perhe oli siinä aterioimassa, ihmisvilinän keskellä. Paikoin koko ruuan valmistus oli siirretty kadulle. Näistä "katukeittiöistä" levisi ilmaan paikoin taivaallinen ruuan tuoksu.

Shanghai on Kiinan rikostilaston kärjessä, mutta ensivaikutelma oli, että täällä on turvallisempaa kuin Helsingissä pimeällä. Sosiaalinen kontrolli pelasi koko ajan eikä kukaan päässyt tekemään pahojaan jonkun sitä huomaamatta.

{modal images/exku84/bussilippu_shanghai.jpg|width=300}bussilippu shanghai{/modal}

Kävelimme lopulta takaisin kadulle, jolla bussilinja 71 oli. Pääsisimme ko. bussilla takaisin hotellille täsmälleen samaa reittiä, jota olimme tulleet. Löysimme lopulta oikean bussipysäkin, mutta bussin odotteluun kului kotvanen aikaa.

Lopulta oikea bussi saapui ja me nousimme kyytiin. Maksoimme saman taksan kuin tullessamme, 15 feniä. Ainoa ongelma oli jäädä pois oikealla pysäkillä, varsinkin kun ilta oli jo pimennyt. Shanghai on varsin sekava kaupunki verrattuna esim. Beijingiin. Tosin on mainittava, että täällä on erittäin puhdasta ja vehreää. Kadunvarret oli myös täällä istutettu plataaneilla, vaikka itse kadut olivat kapeita verrattuna pääkaupunkiin. Muutamin paikoin latvustot muodostivat vihreän katon, jonka alla oli varjoisaa liikkua paahteisenakin päivänä.

Jossain vaiheessa porukka halusi jäädä pois, vaikka en itse ollut vielä varma. Jäimme kuitenkin seuraavalle pysäkille. Hotellia ei kuitenkaan näkynyt, joten arvelimme ajaneemme sen ohi. Palasimme siis taakse päin, mutta minua alkoi epäilyttää. Lopulta tulimme siihen lopputulokseen, että hotellin täytyi sittenkin olla edempänä ja niin käännyimme takaisin menosuuntaan. Kävelimme aika pitkän tovin, kunnes edessä alkoi häämöttää tuttuja rakennuksia ja lopulta tuttu bussipysäkki ja hotelli sen takana.

Menimme huoneisiimme ja aloimme kirjoitella postikortteja, paitsi Reiska, joka väänsi taas kirjettä... En ollut vielä koskenut kameraani ja päätin pitää pienen kuvaustauon ja pelkästään katsella maailmaa omilla silmilläni ilman linssejä. Filmiä oli tähän mennessä kulunut jo 15 rullaa.

Sitten saattoikin paneutua maaten. Edellisen yön valvomiset ja levoton nukkuminen painoi silmissä...