Päiväkävelyllä Shanghaissa

Sunnuntai, 2. syyskuuta 1984

Heräsin puoli seitsemän, kuten tavallisesti. Olimme tosin sopineet herätyksestä vasta tuntia myöhemmin, joten jatkoin loikoilua sängyssä.

Ilma huoneessa oli muuttunut kostean kuumaksi. Tuuletin ei ollut päällä. Puolessa tunnissa olo muuttui sen verran tukalaksi, että päätin nousta ja mennä virkistävälle aamupesulle.

Kun muutkin olivat nousseet ylös, menimme aamiaiselle. Valitsimme kiinalaisen aamiaisen, mikä herätti tarjoilijoissa suurta hämmennystä. Tarjolla olisi ollut ulkomaalaisia turisteja varten ihan oikea "länsimainen" vaihtoehto. Sitä näytettiin syövän viereisessä pöydässä. Ei houkutellut maistamaan.

Aamiaisen jälkeen säntäsimme taas kaupungille. Ajoimme samalla bussilla kuin eilen, 71:llä suoraan Bundille. Koska jokaisella oli vähän eri toivomuksia päivän ohjelmasta, päätimme hajaantua.

Jouko lähti etsimään laivalippuja (se aikoi matkustaa Shanghaista Jangtse -jokea ylös Wuhaniin), Kyösti ja Reiska suuntasivat kaupungille piirustuslehtiöineen ja minä lähdin Marja-Leenan kanssa katselemaan kaupungin vanhaa osaa.

Ilma oli kuuma ja hyvin kostea. Vaatteet, se vähä mitä oli päällä, liimautuivat kiinni ihoon. Kaikilla kaduilla ei ollut puuistutuksia, joten auringonpaiste kävi väliin sietämättömäksi. Kävelimme pitkin Renmin Lu:ta, suom. Kansankatua. Ihmiset jäivät aika usein tuijottelemaan perään, sillä länsimainen turisti oli vielä suhteellisen harvinainen, erityisesti yksin liikkuva. Ryhmissä liikkuvia turisteja sitä vastoin oli kaikkialla. Tuijotteluun oli jo kuitenkin ehtinyt tottua, samoin kuin siihen, että aina joku huusi perään: "Hello!".

Kävelimme kapeita ja hyvin viehättäviä pieniä kujia. Lopulta olimme jollain kauppakujalla. Lukuisat kaupat oli lähinnä viritetty turisteille "ansoiksi". Ostin pari karttaa, mm. Guangzhoun kiinankielisen painoksen.

Kävellessämme lähellä yhtä nähtävyyspuistoa osui silmiimme tutun näköinen ruutupaita; Reiskahan se siinä. Kyöstikin näkyi olevan jonkin matkan päässä kuvaamassa. Piirtämisestä ei ollut tullut mitään, sillä se keräsi liikaa uteliaita paikalle.

Jatkoimme yhdessä kiertokäyntiä vanhassa kaupungissa ja palailimme hiljalleen bussin 71 päätepysäkille, tai paremminkin Bundille ao. pysäkin lähelle. Olimme sopineet kokoontuvamme siellä.

Joukokin saapui kohtauspaikalle ja menimme sen jälkeen kaikki Peace -hotelliin nauttimaan päiväkahvit. Kahvi oli hyvää, mutta maksoi 1,50 juania/kuppi. (3,75mk). Kallista! Satamassa kellui australialainen sotalaiva, joka oli tullut laivastovierailulle. Siksipä Peace -hotellin baari oli täynnä australialaisia merisotilaita litkimässä hollantilaista ja japanilaista olutta vanhaan hyvään australialaiseen tapaan.

Kun kahvit oli juotu ja kortit kirjoitettu, lähti Jouko jatkamaan laivalippujen metsästystä. Sen piti käydä jossain laivatoimistossa. Me muut lähdimme bussilla kohden rautatieasemaa ostamaan junalippuja Hangzhouhun, jonne päätimme mennä seuraavaksi.

Bussimatka ei tuottanut vaikeuksia ja jäimme pois lähimmällä mahdollisella pysäkillä. Tämä onnistui siksi, että minulla oli nyt käytössä hyvä kartta Shanghain keskustasta. Siinä näkyivät melkein kaikki bussilinjat pysäkkeineen.

Lipunmyynti löytyi pehmeän luokan odotussalista. Siellä oli vain yksi vanha mies myymässä lippuja. Heti ensimmäiseksi paljastui, että tämä mies taisi englannin erinomaisen hyvin. Lipunosto sujui nopeasti ilman mitään vaikeuksia.

Saimme vain menolipun Hangzhouhun, paluulippu piti ostaa sieltä. Kysyimme samalla lippuja Guiliniin, mutta ne taas piti ostaa CITS:n toimistosta, joka taas sijaitsi Peace -hotellin yhteydessä. Kun lippukaupat oli hoidettu, lähdimme kohti Friendship Storea. Poistuessamme toimistosta huusi myyjä vielä peräämme, että älkää sitten myöhästykö junasta!

Friendship Store oli seuraava kohtaamispaikka. Siellä tuli samalla tehtyä muutamia ostoksia, mm. pussillinen villasta kudottuja pandoja. Kun koko porukka oli taas kasassa, aloimme etsiä sopivaa ruokapaikkaa. Taivas oli vetäytynyt paksuun pilveen ja pian ensimmäiset pisarat putoilivat maahan.

Löysimme yhden ravintolan näköisen paikan ja jäimme odottamaan sen ovelle. Jonossa ollut mieshenkilö huomasi meidät ja halusi auttaa (???). Se tiesi kertoa paremmasta paikasta, jonne meitä sitten alettiin johdattaa. Ensimmäiseksi päädyimme paikkaan, jossa tarjoiltiin vain länsimaista ruokaa, siellä jopa syötiin vain veitsin ja haarukoin! Yritimme kertoa, että emme halunneet jäädä tänne, vaan mennä jonnekin halvempaan ja ennen muuta kiinalaiseen paikkaan. Lopulta saimme karistettua tämän "oppaan" kannoiltamme ja pääsimme jatkamaan etsintää omin voimin.

Sade yltyi koko ajan ja nyt se jo kasteli. Lopulta olimme taas yhden ravintolan edessä. Se näytti täydeltä, joten jäimme odottamaan tilaa. Tässä vaiheessa kyllästyin odotteluun ja etsimiseen ja päätin palata takaisin hotellille. Muut jäivät jonottamaan.

Juoksentelin pitkin seinävieriä käyttäen hyväksi kaikki mahdolliset suojaavat katokset. Pidin reppuani etupuolella, jottei se kastuisi. Sisällä oli kaikki arvokas rahoista passiin sekä tietysti kamera, jota en ollut vielä käyttänyt.

Lopulta olin oikean kadun varressa. Sukat olivat kastuneet jo aikaa sitten; remmikengät pitävät vettä vähän huonosti. Kun oli märkä, ei enää ollut mitään syytä varoa lätäköitä. Se helpotti vähän kulkemista. Eteeni osui pysäkki, jossa oli bussin 71 kyltti. Jäin odottamaan muiden ihmisten kanssa seinustalle bussia, rynnäten sisään heti sen saavuttua. Olin aivan läpimärkä. Olo ei kuitenkaan tuntunut yhtä inhottavalta, kuin jos tämä olisi sattunut esim Oulussa. Nyt sentään oli lämmin.

Jäin hotellin pysäkille ja juoksin sisään. Vaihdoin heti kuivat vaatteet ja menin hotellin ravintolaan syömään. Siellä ei minun lisäkseni ollut muita, kuin pari kaljupäistä, munkin näköistä miestä sekä yksi saksalainen viereisessä pöydässä.

Tarjoilija toi eteeni menun, josta en oikein tajunnut mitään. Lopulta hän suositteli talon erinomaista kanaa. Siinä ei kuulema olisi luita! Otin sitä ja lisukkeeksi valitsin vihanneksia (sipulia). Annokseen kuului myös kuppi riisiä. Juomaksi otin olutta, kokonaisen pullon. Koko hoito maksoi 5,30 juania ja sillä tuli maha täyteen. Kanassa ei tosiaan ollut yhtään luuta ja se oli valmistettu todella hyvin.

Palattuani huoneeseeni ryhdyin kirjoittamaan päiväkirjaa ja laskemaan rahojani. Muutkin saapuivat ennen pitkää ja saatoimme mennä nukkumaan. Ulkona jatkui vesisade.