Xihu * 西湖 | Länsijärvi

Tiistai, 4. syyskuuta 1984

Heräsin vasta seitsemältä. Nukutti varsin makeasti. Olimme sopineet aamiaisesta puoli kahdeksan, joten täytyi nousta heti herättyä. Ei voinut nauttia makoisista aamuhetkistä.

Ravintolassa meidät ohjattiin valmiiksi katettuun pöytään. Länsimainen aamiainen, mikä kauhistus! Nyt sitä oli myöhäistä vaihtaa, joten päätimme syödä sen mukisematta. Länsimaiset tai mannermaiset aamiaiset pitäisi hävittää maan päältä, tai ainakin kaukoidästä!

Syötyämme palasimme huoneisiimme suunnittelemaan päivän ohjelmaa. Ensimmäiseksi oli käytävä receptionissa varaamassa loputkin yöt aina lauantaihin asti, jolloin palaisimme Shangaihin. Löysin kylpyhuoneesta pyykkisäkin, joten päätimme kokeilla kiinalaista pesulaa. Päällysvaatteiden peseminen olikin hieman hankalaa, joskaan ei mahdotonta. Jätin säkin aulaan odottamaan noutajaa.

Lähdimme kävelemään hotellilta Xihu -järven länsirantaa kohden pohjoista ja kaupungin keskustaa. Koko rantatie oli suurten puiden varjostama. Siellä täällä seisoi sotilas vartiossa, mikä herätti hieman kummeksuntaa. Yks' kaks eteemme putkahti punainen käärme. Se makasi tiellä liikkumattomana ja kun tikulla kokeilimme ei se edes liikahtanut. Se oli kuollut. Ilmeisesti täällä oli runsaasti käärmeitä, ainakin maasto näytti niille sopivalta pusikkoineen ja kivikkoineen.

Järven pohjoisrannalla alkoi sitten itse kaupunki. Sitä ennen oli ollut hiljaista ja rauhallista, mitä nyt muutama auto oli silloin tällöin pyyhältänyt ohi. Kävelimme pitkin rantaa ja olimme pian keskustassa. Olimme matkalla saaneet ostettua pari karttaa, jotka helpottivat liikkumista ja suunnistamista. Kaplanissa olleen kartan saattoi unohtaa, siitä ei juuri ollut apua. Pyörävuokraamokin löytyi pienen etsiskelyn jälkeen. Saimme vuokrattua pyörät loppuviikoksi.

Ensimmäinen kohde oli Hangzhou -hotelli, jonka olimme jo ohittaneet tullessamme kaupunkiin. Vaihdoimme siellä valuuttaa ja etsimme paikallisen CITS:n toimiston. Se oli kuitenkin kiinni, sillä oli ruokatunti. Menimme hotellin ravintolaan juomaan päiväkahvit ja kirjoittelemaan kortteja, kuten tavaksi oli jo tullut.

Nautittuamme kahvit lähdimme polkemaan kohden ensimmäistä turistikohdetta, kalapuistoa. Sinne piti ajaa pitkin järven länsiosaa kulkevaa kapeaa kannasta. Mahtava paikka. Hotellimme näkyi kankaalle, mutta sitä oli vaikea paikallistaa rehevän rantakasvillisuuden seasta.

Kalapuisto oli kankaan eteläpäässä. Maksoimme itsemme sisälle ja ryhdyimme katselemaan ympärillemme. Täällä ei tosiaan ollut muuta, kuin pieniä lampia ja niissä tuhottomasti kaloja. Kalat olivat punaisia ja ajoittain ne värjäsivät koko lammen veden punertavaksi.

Tämä puisto voisi olla myös jonkinmoinen kasvitieteellinen puutarha, sillä täällä oli runsaasti erilaisia puita ja pensaita, monet niistä varsin eksoottisen näköisiä. Törmäsimme myös pariin kiinalaisperheeseen, jotka olivat tulleet samalla junalla Shanghaista. Ainakin perheen pikkutytöt näyttivät muistavan Kyösti-jättiläisen.

hangzhou M L Kyosti

Palattuamme takaisin pyörillemme kävimme ostamassa pari purkillista juomaa läheisestä kioskista. Juomat oli tehty jostain eksoottisesta hedelmästä, jota emme tunnistaneet. Purkin sisällys tosin maistui melkein bensiinille!

Viereisessä laiturissa oli soutajia, joista yksi sai houkuteltua meidät mukaansa. Meidät soudettiin järven keskellä olevaan kärrinpyörän muotoiseen saareen. Sovimme soutajan kanssa, että hän hakisi meidät puolen tunnin kuluttua.

Saari osoittautuikin uskomattoman kauniiksi paikaksi. Sen keskellä olevissa lammikoissa kasvoi usean eri värisiä lumpeita ja tietysti lootuksia. Tämä saari oli toiminut jonkinlaisena keisarin kuunkatselupaikkana täydenkuun aikaan. Se näkyi olevan kuva-aiheena yhdessä turistivaluutan setelissä.

Kuunkatselu liittyi jotenkin myös niihin kivilyhtyihin, joita saaren edustalla oli vedessä. Kivilyhdyt olivat myös Hangzhoun tunnus ja niitä näki mm. paikallisbussien numerokilvissä. (Olimme jonkin aikaa miettineet symbolin merkitystä juuri ko. paikassa).

Puolen tunnin kuluttua palasimme veneelle ja meidät soudettiin takaisin kankaalle. Otimme pyörämme ja ajoimme kaupungin keskustaan.

Jätimme pyörämme parkkiin ja lähdimme kävelemään pitkin Hangzhoun pääkatua. Löysimme yhden viihtyisän näköisen ravintolan ja menimme sisälle. Parempi ruokapaikka löytyi toisesta kerroksesta, jonne meidät ystävällisesti opastettiin. Meidät yritettiin vielä ohjata johonkin salonkiin, mutta kieltäydyimme ja jäimme samaan saliin kiinalaisten asiakkaiden kanssa. Kuten tavallista, tuotiin meille lasilliset kuumaa teetä odotteluajaksi. En kuitenkaan ehtinyt edes koskea omaani, kun koko lasi räjähti ja sirpaleet sekä tee levisivät pöydälle ja lattialle. On tietysti turha mainita, että vaaleansiniset shortsini saivat oman osansa, kuten myös oli tavaksi muodostunut.

Mitähän vikaa vaaleansinisessä on? Sain heti uuden lasillisen teetä ja tarjoilija pahoitteli tapahtunutta lakaistessaan sirpaleita pöydältä ja lattialta.

Meille tuotiin ruokalista, joka onneksi oli myös englanniksi. Tarjoilijamme suositteli kuuluisaa ja herkullista Xihu -järven kalaa paikalliseen tapaan valmistettuna, joten päätimme kokeilla sitä. Hetken päästä pöytäämme alettiin kantaa lautasia täynnä vihanneksia, sientä, lihapaloja ym. sekä tietysti riisiä. Viimeisenä tuli suuri lautanen, jolla lepäsi iso kastikkeella kuorrutettu kala. Kokki hymyili keittiön ovella...

Iskimme tikkumme kalaan ja jo ensimmäisessä suupalassa maistui kammottava muta. Koko kala maistuikin sitten pelkälle mudalle, minkä saattoi ymmärtää, mikäli kala todella oli pyydetty Xihu -järvestä. Pistelimme kalan kuitenkin poskeemme. Muut pöydässämme olleet annokset sitävästoin olivat mitä herkullisimman makuisia. Kala meni siinä sivussa kunnes siitä oli jäljellä vain kasa ruotoja.

Ennen kuin ehdimme lopettaa ateriamme, kiikutti kokki pöytään jotain ylimääräistä, jota emme olleet tilanneet: Ne olivat siirapissa keitettyjä taikinapaloja. Otin ensimmäisen tikkuihin ja pistin suoraan suuhun polttaen kieleni! Kokki ryntäsi heti paikalle ja näytti kädestä pitäen, kuinka tätä jälkiruokaa oikein nautittiin: Palat kastettiin pöydässä olevassa vesiastiassa (Ahaa!, se ei ollutkaan käsien pesua varten!!), ennen kuin ne pantiin suuhun. Vesi jäähdytti niitä sopivasti. Palat olivat todella makeita, mutta loppuajasta niitä oli vaikea saada irti toisistaan, siirappi oli nimittäin varsin hyvää liimaa.

Ilta alkoi pimetä ja lähdimme polkemaan kohden hotelliamme. Eksyin Marja-Leenan kanssa Kyöstin ja Reiskan matkasta. Huomaamatta ajoimme vielä ohi hotellille menevästä tiehaarasta. Kun maisemat muuttuivat oudommiksi, päätimme kääntyä takaisin. Pian löysimmekin oikean risteyksen ja jonkin matkaa poljettuamme käännyimme toiselle sivutielle, jonka kuvittelimme menevän itse hotellille. Pian olimmekin vartioidulla puomilla, mutta tämä olikin väärä hotelli! Omamme oli vielä jonkin matkaa eteenpäin. Saavuimme viimein oikealle tielle ja oikealle portille, jossa vartiossa ollut sotilas sytytti valot ja pysäytti meidät. Emme päässeet sisään, koska meiltä puuttui joku paperi. Vasta kun hän soitti hotellille ja selvitti asian, pääsimme jatkamaan matkaa.

Kyösti ja Reiska näyttivät jo tulleen pyöristä päätellen. Jätimme pyörämme niille varatulle p-alueelle. Koska olimme syöneet kaupungilla, emme nauttineet hotellin päivällistä. Kävimme kuitenkin ravintolassa tilaamassa huomisen aamiaisen. Oli kuitenkin vaikea saada tilattua kiinalaista aamiaista, mutta se kuitenkin luvattiin. Saa nähdä aamulla...