Kujiranamista Takayamaan, Kamioka

Lauantai, 22. syyskuuta 1984

Y oli varsin viileä, varsinkin aamupuolesta. Viileys tosin nukutti paremmin, tuskin malttoi nousta ylös. Yöpyminen maksoi kaikkiaan 1600 jeniä, mikä Suomen valuutassa teki noin 40 mk/henki.

Lähdimme matkaan noin kello 8. Ensimmäiseksi ajoimme utuiselta lähiasemalta Kushiwazakiin, josta varasimme paikat Toyamaan. Seuraava juna, johon oli mahdollista saada paikkoja, meni vasta 10:23, joten meillä oli riittävästi aikaa nauttia aamiainen asema-aukiolla.

Aurinko oli alkanut paistaa täydeltä terältään ja ilma oli lämmennyt. Toyama ei varsinaisesti ollut matkakohde, vaan jouduimme vaihtamaan siellä junaa, jotta pääsisimme sisämaahan. Toyamassa ehdimme kuitenkin juoda kahvit ja nauttia pienet välipalat paikallisen aseman grillillä.

Päämäärämme oli Takayaman kaupunki Honshun saaren vuoristoisessa sisäosassa. Puolivälissä Toyamaa ja Takayamaa jäimme pois pienellä Inotamin asemalla ja vaihdoimme Kamiokaan menevään paikallisjunaan. Kamiokassa oli Arata Isozakin suunnittelema kaupungintalo, yksi ennalta suunnitelluista tutustumiskohteista.

Talo ei ollut sittenkään niin hieno, kuin kuvista olisi saattanut päätellä. Varsinkin Gumman taidemuseon jälkeen se oli hienoinen pettymys. No, jäihän aikaa tehdä ruokaostoksia. Kävin Kyöstin kanssa ostamassa useamman eri sorttista pientä purtavaa loppumatkaa varten.

Palasimme junalla takaisin Inotamiin, jossa jouduimme odottamaan seuraavaa junaa noin puoli tuntia. Jouko oli käynyt soittamassa Takayamaan ja selvittänyt meidän seuraavan yöpymispaikan. Paikallisjunat ovat joskus varsin rasittava matkustusmuoto. Ne pysähtelivät tuon tuostakin, milloin jollekin pienelle asemalle, josta ei juuri tullut matkustajia tai sitten vain odottamaan toista junaa. Kello 20:35 olimme Takayamassa.

Ilta oli pimennyt jo jonkin aikaa sitten ja taivaskin oli muuttunut tummemmaksi. Vettä alkoi tihuuttaa hiljalleen. Aseman edessä oli paikallinen opaskartta, mutta siinä ei ollut mitään mainintaa retkeilymajasta. Saimme kuitenkin selville, missä se sijaitsi. Päätimme ajaa taksilla, vaikka matkaa sinne ei ollut juuri nimeksikään. Sade oli yltynyt sen verran, että olisimme kastuneet.

Tämä retkeilymaja oli, kuten edellinenkin, osa temppeliä. Koko vain oli suurempi ja rakennus oli uusi. Majoitustilat olivat suuria huoneita. Lattiat oli päällystetty tatameilla ja kalustusta ei juuri ollut. Marja-Leena joutui taas meistä erilleen, ilmeisesti moraali oli täällä vuoristossa "korkeammalla" tai ainakin tavat olivat niiltä osin amerikkalaistuneet (vrt. YMCA).

Saavuimme sen verran myöhässä, että varsinainen kylpyaika oli jo mennyt. Onneksi kuitenkin suihkut olivat käytössä. Jouko, Reiska ja Kyösti kuitenkin onnistuivat saamaan myös kylvyn...