Takayama | 高山市

Sunnuntai, 23 syyskuuta 1984

Herätys; ensin kailottava kuulutus japaniksi ja englanniksi (?), sitten linnunlaulua ja lopulta musiikkia! Kello oli 6:30.

Aamiainen oli varattu kello 7, joten aikainen herätys siltä osin lienee perusteltu. Se, että nyt oli sunnuntai ja että normaalit ihmiset vain kääntäisivät tässä vaiheessa kylkeään ja vetäisivät peiton korville, oli kai sivuseikka. Viikonpäivät olivat joka tapauksessa menettäneet merkityksensä. Aamiainen oli kohtalainen.

Emme olleet sopineet mitään erityistä päiväohjelmaa. Lähdin Marja-Leenan kanssa kävelemään kaupungille. Olimme sopineet muiden kanssa kokoontumisesta rautatieasemalla 11:30.

Kävelimme retkeilymajalta pääkatua suoraan asemalle. Pitkin matkaa ihmiset toivottivat hyvää huomenta, varsinkin vanhemmat naiset ja kauppiaat, jotka juuri availivat pieniä kojujaan ja kauppojaan. Risteysalueilla kailottivat elektroniset käet ja muut pikkulinnut. Nämä omituiset luontoäänet oli tarkoitettu ilmeisesti sokeille samaan tapaan, kuin kotimaassakin olevat piipittimet. En ole varma, täytyikö olla sokea ornitologi pystyäkseen päättelemään, mikä linnunlaulu tarkoitti mitäkin, varsinkin kun "lintuja" oli enemmän kuin kaksi.

Palasimme kohti majapaikkaa ja pistäydyimme pienessä kahvilassa nauttimassa aamukahvit. Kahville ja pienelle kakkupalalle kertyi hintaa 550 jeniä (noin 13,75mk). Kävimme lisäksi katselemassa muutamaa temppeliä ja yhteen niistä liittyvää hautausmaata ("suksivarasto").

Vanhat temppelit tuovat parhaiten esille japanilaisen käsityön erinomaisuuden. Puisten rakennusten ja rakennelmien tyyli on yksinkertaista ja selkeää. Myös teknisesti niitä ei voi olla ihailematta. Siinä missä suomalainen puuseppä/kirvesmies liittää kaksi puupalaa toisiinsa rautanaulalla, käyttää japanilainen siihen taidokasta, mutta yksinkertaista puuliitosta. Samantapaista detaljointia ja tekniikkaa on kai ollut käytössä myös koti-Suomessa, varsinkin ennen rautanaulojen aikaa...

Menin Marja-Leenan kanssa asemalle viisi minuuttia myöhässä. Muita ei vielä tosin näkynyt. Vasta noin puolen tunnun kuluttua he saapuivat. Ennen kuin hajaantuisimme kukin tahollemme, kävimme syömässä paikallisessa ravintolassa. Otimme ruokalistalta lounas-"pöperön" (makaronia, sientä yms.). Ruoka ei tänään oikein maistunut.

Syönnin jälkeen Jouko, Reiska ja Kyösti lähtivät katsomaan jotakin kohdetta Toyamassa päin. Minä lähdin Marja-Leena kanssa tutustumaan paikalliseen ulkomuseoon. Se sijaitsi kaupungin laidalla, läheisten vuorten ja kukkuloiden rinteillä.

Maksettuamme pääsymaksun (300 jeniä) menimme sisälle alueelle. Se oli kuin japanilainen versio Seurasaaresta. Alueelle oli tuotu ja pystytetty vanhoja paikallisia rakennuksia. Osa niistä oli ikivanhoja tai ainakin sen näköisiä. Aitouden lisäämiseksi alueella oli myös teemaan sopivaa toimintaa ja näytöksiä. Monissa rakennuksissa oli käsityöläisiä tekemässä pieniä askareita ja ennen muuta matkamuistoja.

Alueelta avautui kaunis näköala yli Takayaman ja sen lähiseutujen. Yhdellä sivulla, läheisen kukkulan rinteellä loisti valtavan kokoinen temppelirakennus. Se oli uusi. Tarkoitus ei selvinnyt, luultavasti kyseessä oli Buddhalais -temppeli tms. Iso se kuitenkin oli.

Museoalue tarjosi lisää antoisia esimerkkejä yksinkertaisesta, mutta kauniista ja kestävästä puuarkkitehtuurista. Vaikeinta oli ottaa valokuvia, joihin ei olisi jokunen pieni (tai isokin) japanilainen piiloutunut. Täällä alkoi olla tungosta, joten oli aika jatkaa matkaa.

Palatessamme takaisin majapaikkaan kävimme vielä juomassa kupilliset kahvia. Kävelimme aseman kautta ja pistäydyimme yhdessä marketissa ostamassa jogurttia ja suklaata iltapalaksi. Matka retkeilymajalle vei vain noin 20 min. Ensimmäiseksi meidän oli varattava vielä yksi yö, sillä jatkaisimme matkaa vasta aamulla. Pienen selvittelyn jälkeen se onnistui, mutta jouduimme vaihtamaan huoneita. Uudet makuusijamme olivat ylempänä rakennuksessa (kyseessä ei ollut kerrostalo, vaan majoitushuoneet ikään kuin "kiipesivät" ylös kukkulan rinnettä). Muutamasta ikkunasta avautui mielenkiintoinen näkymä yli naapuritontilla sijaitsevan hautausmaan.

Reijo, Kyösti ja Jouko saapuivat joskus seitsemän maissa. He eivät olleet päässeet perille aikomaansa kohteeseen...

Illan ohjelmassa oli yleistä siistiytymistä. Pesimme pyykit, tai ainakin yritimme, sillä ensiyrittämällä emme saaneet pyykkikonetta käyntiin. Lopulta sekin onnistui ja likapyykki sai kyytiä. Illalla oli myös aikaa käydä kunnolla kylvyssä. Parasta koko Japanissa on juuri kylvyt. Kuumassa vedessä loikoilu rentouttaa ja ramaisee mukavasti. Kylvyn jälkeen onkin hyvä mennä nukkumaan. Epäilen, että jokainen päiväkirjani päivä päättyy vast'edes kylpyyn. Aamulla olisi taas aikainen ylös nousu.