Osakasta Kumanoon

Tiistai, 25. syyskuuta 1984

Heräsimme aamulla kello 7. Ensimmäiseksi lähdin Reiskan kanssa etsimään autovuokraamoa, joka sijaitsi osoitteen mukaan jossain lähellä keskustaa. Löysimme isohko tavaratalon, jonka toisesta kerroksesta vuokraamon konttori lopulta löytyi. Se ei ollut varsinainen vuokraamo, vaan jonkinmoinen toimisto. Autot ja itse pääpaikka olivat toisaalla, mutta meidät kyydittiin sinne ystävällisesti. Liikenne oli muuttunut ruuhkaiseksi, joten kuljettajamme ajeli pitkin pieniä syrjäkujia. Viimein ajoimme sisään portista ison toimistorakennuksen takapihalle. Siellä oli rivi autoja ja itse vuokraamo.

Menimme sisään ja aloimme selvittää asiaamme. Meillä oli Suomesta ostettu voucheri, joten kaiken piti olla selvää, mutta sitten ilmenikin, ettei tällaista ollut tapahtunut, ainakaan viime aikoina. Jouduimme odottelemaan pitkän tovin, jona aikana toimistosta soiteltiin mm. firman pääkonttoriin ja kyseltiin neuvoja. Selvittelyyn meni liki puoli tuntia, mutta lopulta kaikki oli selvää ja saimme automme.

Odotellessamme asioiden selviämistä meitä opastettiin ajamisesta Japanissa. Varsinkin kun kerroimme menevämme Isen -niemimaalle, meitä varoitettiin menemästä vuoriston kautta. Kaikki toimistossa pitivät vuoriston tiestöä vaarallisena ja kaiken lisäksi hitaana vaihtoehtona. Saimme hyvän kartan, jossa oli nopeampi, osin moottoritievaihtoehto.

Lähdimme lopulta ajamaan kohden retkeilymajaa. Reiska otti ensimmäisen ajovuoron. Ajaminen ensimmäistä kertaa miljoonakaupungissa, jossa tilaa oli juuri ja juuri liikkua, oli mieleen painuva kokemus, varsinkin, kun Japanissa on vasemmanpuoleinen liikenne. Minä luin karttaa parhaani mukaan ja kas kummaa, päädyimmekin Nakain urheilukeskuksen alueelle. Retkeilymajalle ajo tosin tuotti hieman vaikeuksia ja jouduimme ajamaan muutaman ylimääräisen mutkan alueen ympäri, kunnes päädyimme oikealle sisäänkäynnille.

Pakkasimme heti tavaramme ja lähdimme ajamaan kohden Kumanoa. Ennen kuin poistuimme Osakasta, kävimme vielä pankissa vaihtamassa lisää käteistä rahaa. Pankin löytäminen ja pysäköiminen tuottivat hieman vaikeuksia, mutta lopulta olimme hyvällä, ja ennen muuta oikealla moottoritiellä matkalla kohden Isen niemimaata.

Reijo ajoi alkumatkan, kunnes nälkä alkoi kurnia vatsassa. Pysähdyimme ensimmäiselle palvelualueelle, joka tuli vastaan ja kävimme nauttimassa lounaan. Syönnin jälkeen minä jatkoin ajamista. Lienee turha mainita, että minulla oli ollut ajokortti vasta puoli vuotta. Hyvä niin, sillä ajamiseen ei vielä ollut tullut mitään "pakkoliikkeitä" tai pinttyneitä tapoja. Siirtyminen vasemmanpuoleiseen liikenteeseen sujui varsin joustavasti, helpommin kuin oli kuvitellut. Meistä viidestä ajokortti oli vain minulla ja Reiskalla.

Osa käyttämistämme teistä oli maksullisia, tullin ollessa 300 yeniä/h-auto. Lopulta moottoritie loppui, tai paremminkin se jatkui väärään suuntaan. Meidän piti kääntyä kohden etelää ja Tyynenmeren rannikkoa. Tie muuttui kapeammaksi ja mutkaiseksi. Lukuisat tunnelit lisäsivät ajamisen jännitystä.

Pysähdyimme kertaalleen kahville ja nautimme myös erinomaiset jäätelöannokset. Kahvi täällä on pirun kallista, mutta ainakin se maistuu hyvälle ja palvelu on ensiluokkaista. Joka kerta kun tilasi jotain, sai myös kuuman pyyhkeen, jolla saattoi virkistäytyä. Erityisesti kuumalla ilmalla tämä kuuma kasvopesu virkisti ja sai ilman kuumuuden tuntumaan taas miellyttävämmältä. Eli jos koti-Suomessa kesäkuumalla on liian lämmin, niin kuuma sauna virkistää...

Kahvin jälkeen pysähdyimme vain kerran. Vaihdoimme kuljettajaa ja Reiska ajoi loppumatkan. Tie muuttui mutkaisemmaksi ja jossain alapuolellamme häämötti kaupunkien ja kylien valoja. Laskeutuisimme alas vuoren rinnettä.

Lopulta olimme alhaalla meren rannassa. Kumanossa ajoimme ensimmäiseksi paikalliselle rautatieasemalle tiedustelemaan retkeilymajan sijaintia. Se selvisi ongelmitta ja jatkoimme perille asti.

Meitä odotti yllätys, kun tulimme perille: Siellä oli odotettu meitä! (olimmehan lähettäneet likimain kaikkiin retkeilymajoihin, joihin olimme aikoneet mennä, ennakkoilmoituksen tulostamme). Jopa päivällinen oli valmiiksi katettu, tosin se oli varattu seitsemälle hengelle (alun perin mukaan piti tulla myös Marjo ja Pirkko, mutta he peruivat matkansa).

Syötyämme levähdimme hieman ja kävimme kylvyssä. Ennen nukkumaan menoa pistäydyimme iltakävelyllä meren rannalla. Sieltä löytyi muutamia (tuhansia) hienoja veden pyöristämiä kiviä. Jokunen niistä päätyi matkamuistoksi kotiin.

Päätimme herätä aamulla ennen auringonnousua.