Kioto, Marja-Leenan synttärit

Perjantai, 28. syyskuuta 1984

Heräsin tapani mukaan kello 6:30 ja pian alkoi kaiuttimista kuulua musiikkia ja selvällä japanin kielellä ohjeet heräämisestä, siivoamisesta ja aamiaisesta. Teimme kuten meitä käskettiin; ensin heräsimme (mitä tuskin olisi tässä melussa voinut jättää tekemättä), siivosimme makuusijamme ja lopulta marssimme muiden asukkaiden kanssa nauttimaan länsimaalaistyyppistä aamiaista.

Huomasimme, että tämä retkeilymaja oli täynnä lähinnä englantia puhuvia matkaajia vähän kaikkialta maailmaa. Muita suomalaisia ei tiettävästi asujaimistoon kuulunut... Reiska ja Kyösti lähtivät selvittämään, missä voisimme järjestää Marja-Leenalle pienet synttärit. Parhaiten se kai onnistuisi täällä retkeilymajassa ja ehkä majan pitäjät voisivat ojentaa auttavan kätensä.

Päivän ohjelmassa oli ensin käynti "Keisarillisessa taloustoimistossa" (Imperial Household Agency), josta meidän oli haettava luvat tutustumiskäynneille keisarillisiin palatseihin ja puutarhoihin. Menimme sinne bussilla, sillä matkaa oli hieman liikaa käveltäväksi. Toimisto sijaitsi aivan keskustassa Keisarillisen palatsin yhteydessä.

Byrokratia ei vienyt kauaakaan ja virkailija, jonka kanssa asioimme, löysi meidän Suomesta lähettämämme kirjeen, jossa esitimme pyyntömme tehdä tutustumiskäynti ko. kohteisiin. Koska olimme jo Keisarillisen palatsin alueella, saimme järjestettyä kiertokäynnin heti. Jouduimme odottamaan jonkin aikaa, että ryhmämme olisi tarpeeksi suuri ja että saisimme asiaankuuluvan oppaan. Opastus oli englanniksi, joten kieliongelmia ei tullut.

Kierros kesti noin tunnin. Alue ei ehkä sittenkään ollut niin henkeäsalpaava, kuin olin kuvitellut. Arkkitehtuuri oli kuitenkin sitä aitoa japanilaista. Erityisesti minuun vaikutti alueen kasvillisuus ja ennen muuta erinomaisen hienot ja taiteelliset puutarhat (joita tosin oli vähän). Jokainen alueen havupuu oli muotoiltu ja typistelty vuosikymmenien (muutamat ehkä vuosisatojen) aikana varsinaisiksi taideteoksiksi.

Japanilaisen käsityksen mukaan ihmisen on hallittava myös luontoa, ainakin kulttuuriympäristössä. Niinpä kasvillisuus on hyvin pitkälle valjastettu noudattelemaan ihmisten kauneuskäsitteitä. Vapaasti kasvavia puita ja pensaita ei juuri vanhassa näe, ehkä joitain kirsikkapuita lukuun ottamatta.

Kiertokäynnin jälkeen hajaannuimme. Jouko, Reiska ja Kyösti lähtivät katselemaan arkkitehtuurikohteita, Marja-Leena lähti etsimään pankkia ja minä muuten vain kiertelemään kaupungille. Ajelin metrolla ja lopulta tulin asemalle. Sain matkailutoimistosta käsiini yhden kartan, jonka avulla saattoi liikkua helpommin itse keskustassa. Lopulta menin sisään yhteen temppeliin (Higashi-Honganji), joka sijaitsi aivan keskellä kaupunkia.

Temppeli oli varsin rauhallinen paikka liikuskella kiireisten ja tupaten täysien katujen jälkeen. Temppelistä jatkoin matkaani keskikaupungille ja menin yhteen pieneen baariin kahville. Kahvi oli yhtä kallista, kuin muuallakin Japanissa, mutta olihan se aitoa kahvia ja kun vielä sai kuuman pyyhkeen ei hinnalla ollut juuri väliä.

Kahvin jälkeen jatkoin kiertelyä keskustan ostoskaduilla ja kujilla. Muutamat kadut oli muutettu kokonaan katetuiksi ostoskeskuksiksi. Tavaran ja väenpaljous oli valtava ja lopulta se alkoi väsyttää. Kävin pienessä ruokakaupassa ostamassa hieman naposteltavaa ja aloin palata kohden retkeilymajaa.

Tarkoitukseni oli pestä pyykkiä, mutta pesuainetta ei enää ollut. Jouduin käymään läheisellä kauppakujalla ostamassa muutaman pienen pesuainepakkauksen. Törmäsin siellä sattumalta Marja-Leenaan. Kun pyykki oli pesty, olikin jo päivällisaika.

Kyösti, Reijo ja Joukokin palasivat matkoiltaan. He olivat käyneet ostamassa kakun ja shampanjaa synttäriyllätystä varten. Koko yllätys oli mennä pieleen, sillä majatalon isäntä tuli kyselemään neuvoja järjestelyistä ollessamme syömässä. Turha lienee mainita, että Marja-Leena istui samassa pöydässä!

Kun olimme nauttineet päivällisen, aloimme sitten juhlia. Marja-Leena oli "aidosti" yllättynyt. Kakku, kauniisti koristeltu ja mehevän, jopa herkullisen näköinen, oli pääosin syötävää. Sen koristeena oli kuitenkin persikan näköisiä hedelmiä, jotka maistuivat ällöttäviltä. Onneksi niitä oli vain pinnalla, mistä ne oli helppo kaapia pois. Näiden hedelmien maku muistutti sitä samaa hedelmäjuomaa, jota olimme maistaneet muistaakseni Hong Kongissa (maku oli lähempänä bensiiniä, kuin mitään tuttua hedelmää..).

Juhlinnan jälkeen kävimme taas kylvyssä (täytyi ottaa kaikki irti, kun siitä kerran oli maksettu). Kylvyn jälkeen kävimme vielä pienellä iltakävelyllä kaupungilla. Takaisin retkeilymajalle täytyi palata ennen kello kymmentä, sillä silloin tuli hiljaisuus ja valot sammuivat. Ilmeisesti sisälle ei edes päässyt 10:n jälkeen!