Kioto: Uusi majapaikka!

Sunnuntai, 30. syyskuuta 1984

Tämä aamu oli taas eilisen toisinto, kuinkas muuten. Aamiaisen jälkeen pakkasimme tavaramme ja haimme retkeilymajakorttimme. Olimme olleet täällä säädetyt kaksi yötä joten oli aika jatkaa matkaa. Emme kuitenkaan olleet missään aikeissa poistua Kiotosta, joten oli löydettävä uusi makuusija seuraavaksi yöksi.

Sellainen oli kuitenkin jo löytynyt: English Guest House! Meidän ei edes tarvinnut viedä tavaroita sinne, vaan sieltä tultiin hakemaan ne. Marja-Leena lähti rinkkojen kanssa uuteen majapaikkaan ja me muut menimme ekskursiolle lähelle retkeilymajaa.

Kävimme tutustumassa pariin kohteeseen retkeilymajan pohjoispuolella. Ne olivat paikallinen käsiteollisuusmuseo ja modernin taiteen museo. Lisäksi alueella sijaitsi Heijanin temppeli, jonne emme kuitenkaan menneet.

Kun koko porukka oli taas kasassa, lähdimme syömään. Valitsimme syömäpaikaksi yhden tavaratalon yläkerrassa olleen ravintolan. Kaikissa ruokapaikoissa saattoi valita haluamansa annoksen näyteikkunassa olevista muovisista malleista.

Iltapäivän ohjelmaksi olimme päättäneet tutustua Nijo-linnaan, joka on niin ikään kaupungin keskustassa. 450 jenin pääsymaksuun sisältyi tutustumiskierros ja jonkin verran opastusta. Nijo olikin tyypillinen japanilainen linna. Aluetta ympäröi vallihaudat, kuten kaikkia maailman linnoja (ainakin elokuvissa). Muurien sisällä oli useita eri rakennuksia eri tarkoituksiin ja tietysti hienoja puutarhoja. Täältä löytyi myös sammalpuutarha, jota parhaillaan ehostettiin. Sammalikossa oli puolenkymmentä naista kontallaan mattojen päällä kitkemässä sammalen sekaan nousseita ruohoja. Mieleen muistui kotona oleva pihanurmikko, jonka jokavuotisena vitsauksena on ollut sammaleen kasvu. Entä jos sen antaisikin kasvaa...

Emme ehtineet ihastella linnaa, kuin reilun puolitoista tuntia ennen sulkemisaikaa. Reijo oli lähtenyt katselemaan Kioton laitamia.

Nijolta ajelimme bussilla toiselle puolen kaupunkia, jossa English Guest House oli. Kesti jonkin aikaa, ennen kuin löysimme sinne. Tämä "EGH" on varsin omituinen paikka. Vaikuttaa siltä, että kyseessä olisi enemmänkin veroja kiertävä majoitusyritys. Nimestä ei oikein voinut päätellä, mistä oikein oli kysymys. Itse asiassa EGH oli jonkinmoinen halpa hotelli. Erillisiä huoneita ei ollut, vaan yhdessä huoneessa oli 4-6 kerrossänkyä. Jokaista asukasta kohden oli ylä- tai alapeti ja noin puolet sängyn vieressä olevasta, sängyn kokoisesta tilasta. Makuutilojen lisäksi kokonaisuuteen kuului sosiaalitilat sekä pieni keittiö ja oleskelutila.

Asukkaat olivat kaikki ulkomaalaisia, pääosin juuri englantia puhuvia joko englantilaisia tai amerikkalaisia. Olipa joukossa yksi ruotsalainenkin. Liki kaikki olivat töissä ja tämä oli halvin tapa asua tässä muutoin niin kalliissa kaupungissa.

Olimme ostaneet ruokatarvikkeita ja valmistimme itsellemme pienen illallisen. Iltaohjelmassa oli keskustelua muiden talon asukkaiden kanssa. Erikoisesti meitä kiinnosti Lontoosta kotoisin oleva mies, jolla oli erittäin voimakas Cockney-murre. Nukkumaan!