Hiroshima - Nagasaki
Sunnuntai, 7. lokakuuta 1984
Viimeinen aamu Hiroshimassa. Mikään ei ollut muuttunut sitten eilisen ja toissa päivän. Kävin aamiaisella ja pakkailin tavarani lähtöä varten. Hain retkeilymajakorttini ja lähdin taivaltamaan aamuisen viileässä säässä alas mäkeä kohden lähintä bussipysäkkiä.
Otin ensimmäisen bussin, joka meni suoraan rautatieasemalle. Siellä minun piti viedä rinkka säilöön, sillä junani lähtöön oli reilu kolme tuntia. En löytänyt muuta säilytystä, kuin maksulliset lokerot ja rinkka ei tietenkään mahtunut, kuin kaikkein suurimpaan ja kalleimpaan. Sinne hupeni 400 jeniä.
Olin suunnitellut käyväni kaupungin laidalla olevalla vuoren rinteellä. Kyseinen alue oli puistoa ja kun saavuin sinne, oli koko paikka täynnä iloisesti ympäriinsä kirmailevia lapsilaumoja ja heidän vanhempiaan. Lapset muodostivat selvästikin ryhmiä (samanlaiset asut). Aikuiset olivat paikalla lähinnä katselijoina.
Lopulta kaikista banderolleista ja plakaateista sain selville, että täällä oli menossa joku paikallisen YMCA:n ulkoilmajuhla. Lapsille oli järjestetty erilaisia kilpailuja ja kaikki osallistuivat, jotkut tosin aika vastahakoisesti. Muutamalla pienellä tytöillä ja pojalla oli selvästi itku kurkussa urheilusuoritusta tehdessä, mutta periksi he eivät antaneet. Kaikille annettiin raikuvat suosionosoitukset.
Lähellä oli joku isompi rakennus, joka olisi voinut olla arkkitehtuurikohde. En kuitenkaan jäänyt sitä ihastelemaan, vaan jatkoin matkaani alas vuorelta kohti kaupungin keskustaa. Siellä palasin takaisin asemalle ja kävin yläkerran hampurilaispaikassa nauttimassa pienen välipalan.
Tappaakseni aikaa leikin taas paikallisella JNR:n tietokoneella ja sain pitkän listan aikatauluja käytettäväksi myöhemmin. Japanilaiset paikannimet olivat jo syöpyneet mieleen kiinalaisilla merkeillä kirjoitettuina, joten aikataulun seuraaminen oli varsin vaivatonta. Lisäksi minulla oli edelleen Uenosta ostamani taskuaikataulu. Suunnittelin paluumatkan Oitasta Fujinomiyaan. Se näytti onnistuvan yhden päivän aikana.
Lopulta juna tuli. Se saapui laiturille tasan ajallaan ja myös lähti sekunnilleen. Kelloihin ei enää kannattanut luottaa, jos oli mahdollista tarkistaa aika junien saapumisten ja lähtöjen mukaan.
Matka Fukuokaan kesti tunnin ja 35 minuuttia. Shinkansen-reitti päättyi sinne, joten loppumatkan jouduin tekemään tavallisella pikajunalla. Vaihtoon oli aikaa 17 minuuttia, joten Fukuokasta en juuri nähnyt muuta, kuin mitä junan ikkunasta ehti näkemään. Huomioni kiinnittyi kuitenkin lukuisiin golf-harjoituskenttiin. Ne olivat suuria verkoilla ympäröityjä häkkejä, joiden yhdellä reunalla oli lyöntipaikkoja monessa tasossa.
Sää oli ollut koko päivän aurinkoinen ja erittäin lämmin, jopa liiankin lämmin matkustamista silmällä pitäen. Viimeinen junamatka Fukuokasta Nagasakiin oli kuuma. Juna saapui Nagasakiin ajallaan ja ensitöikseni etsin paikallisen turisti-infon. Sain sieltä käteeni kartan, josta ei kuitenkaan selvinnyt retkeilymajan sijaintia. Kysyttyäni sitä minulle neuvottiin tarkempi paikka ja lähdin kävelemään kohti annettua osoitetta.
Loppumatkasta tuli vastaani lukuisia vanhoihin kiinalaisasuihin pukeutuneita ihmisiä. Täällä oli joku juhla menossa. En osunut retkeilymajalle ensi yrittämällä, mutta pienen hapuilun jälkeen olin kuitenkin oikeassa paikassa. Kirjoittauduin sisään ja huomasin samalla, että muutkin olivat saapuneet. Mikä iloinen jälleennäkeminen!
He olivat tulleet edellisellä junalla, joten jos olisin lähtenyt Hiroshimasta aikaisemmin, olisimme ehkä tavanneet jo Fukuokassa.
Matkasta ryvettyneenä kävin kylvyssä ja syömässä päivällisen. Iltaohjelmassa oli lähinnä vain kävelyä kaupungilla. Lähellä retkeilymajaa pistäydyin yhdessä pienessä temppelissä, tai paremminkin sen edessä. Useimmat ohikulkijat pistäytyivät myös temppelin (Shinto) portailla ja esittivät nopeat rukouksensa taputtamalla käsiään. Myös minä kävin läimäyttämässä kämmeneni yhteen muutaman kerran...
Kaupungissa oli menossa Okunichi-juhlat, joihin liittyen kaikkialla oli karnevaalimeininki. Varsin moni osanottaja oli nauttinut liikaa sakea, ei kuitenkaan aivan tolkuttomasti. Kävelimme jonkin aikaa ympäri kaupunkia ja palasimme takaisin majapaikkaan ja nukkumaan. Olimme pelänneet jäävämme ulos kello 9:n jälkeen, mutta se osoittautui turhaksi. Sisälle pääsi vielä 9:n jälkeenkin...