Nagasakista Kumamotoon

Tiistai, 9. lokakuuta 1984

Heräsin kello 7. Jouko oli jo ehtinyt käydä aamuisella kalatorilla kuvaamassa. Kävimme aamiaisella ja sen jälkeen suunnistimme retkeilymajan yläpuoliselle rinteelle valokuvaamaan.

Kuljimme pitkin kapeita kujia yhä ylemmäs. Talot tällä varsin jyrkällä rinteellä olivat pääasiassa omakotitaloja, enintään kaksi kerroksisia. Yksikään rakennuksista ei ollut ns. rinneratkaisu, vaikka maasto vietti enemmän, kuin tarpeeksi. Ei, rakennuspaikat sitä vastoin oli pengerretty ja porrastettu pitkin rinnettä.

Aikamme käveltyä ja kuvattua palasimme takaisin majalle, sillä meillä alkoi olla jo kiire asemalle. Lähtiessämme törmäsimme vielä israelilaistyttöön, joka oli ollut Kurashikissa samaan aikaan.

Junamme, paikallis-express-juna lähti Nagasakista kello 8:30. Vaihdoimme junaa ensimmäisen kerran Isahayassa, josta jatkoimme yksityisellä rautatiellä kohti etelää. Juna meni Shimbaraan, mutta meidän täytyi jäädä pois puolivälissä. Pieni Kunimin kaupunki, puuttui kaikista kartoistamme, joten jouduimme olemaan tarkkana. Vaihtoaikaakin Isahayassa oli kokonaista puoli minuuttia!

Selvitimme junan konduktöörille, missä halusimme jäädä pois. Pienten vaikeuksien jälkeen saimme sanomamme perille ja lopulta, kun tulimme määränpäähän, ei mitään ongelmia ilmennyt. (Paikan nimen, Kunimi, olen kaivanut esiin kartoista vasta myöhemmin).

Jäimme pois tässä pienessä satamakaupungissa, josta oli säännöllinen laivareitti yli Ariaken meren. Olimme perillä joskus 10:n jälkeen. Lähdimme kävelemään asemalta pitkin pääkatu koti merta. Lopulta tulimme satamaan. Meillä oli aikaa pistäytyä kahvilla pienessä baarissa sataman vieressä. Kun seuraava laiva saapui, nousimme siihen.

Laivamatka kesti ehkä tunnin, vähän toista. Takanamme, taivaanrannassa häämötti korkeuksiin kohoava Unzen-tulivuori, joka oli kai toiminnassa. Savua ei tosin näkynyt. Lopulta rantauduimme Nagasuun. Sieltä meidän oli tarkoitus jatkaa junalla Kumamotoon. Asema ei ollut lähellä satamaa ja hetken jo epäilimme, ettei täällä edes olisi asemaa. Kysyimme neuvoa pari kertaa ja lopulta näimmekin aseman riisipeltojen takana. Näimme myös sen pikajunan, jolla olimme alun perin aikoneet jatkaa täältä eteenpäin. Se tuli, pysähtyi ja jatkoi matkaa, ilman meitä. Myöhästyimme siitä, mutta onneksi Kumamotoon meni myös hitaampia paikallisjunia, joista ensimmäinen tuli varsin pian.

Kumamotossa suunnistimme ensitöiksemme retkeilymajalle. Se ei ollut ihan kävelyetäisyydellä päärautatieasemalta. Itse asiassa lähempänä oli toinen asema, mutta päätimme kuitenkin ajaa bussilla tämän välin. Majan löytyminen tuotti hieman vaikeuksia, sillä tarkempi opastus puuttui. Lopulta, puolen tunnin etsiskelyn jälkeen löysimme sen. Kirjoittauduimme sisään ja lähdimme saman tien kaupungille. Olimme hieman myöhässä päivän ohjelmasta.

Ensimmäiseksi suunnistimme Kumamoton linnalle. Olimme sen verran myöhässä, että emme enää päässeet tutustumaan itse linnaan, vaan meidän oli tyytyminen linnan puistoon. Samalla alueella oli myös historiallinenmuseo ja taidemuseo, molemmat mukanamme olevassa arkkitehtuurioppaassa. Tutustuimme niihin vain ulkoisesti.

Mukanani oli kaksi JNTO:n matkailuesitettä Kyushun saaresta, joista toinen tiesi kertoa Kumamotossa olevan 491000 asukasta ja toinen 538000. Tämä oli kuitenkin "pikkukaupunki".

Linnalta päädyimme CivilCenteriin, jonka löysimme sattumalta. Kävimme siellä syömässä aito-Italialaisen spagetti Milanesen, 800 jeniä/annos (sisälsi jälkiruuan). Lopulta aloimme kävellä pitkin keskustan ostoskatuja kohden retkeilymajaa. Jonkun rakennuksen seinää koristi puolikas Kupla-volkkari. Suunnittelimme vielä huomisen ohjelman ja kävimme kylvyssä ennen nukkumaan menoa.