Hiroshima - Himeji - Tokio

Torstai, 11. lokakuuta 1984

Heräsin aamulla kello 6. Varsinainen herätys oli taas 6:30. Pikaisten aamutoimien jälkeen kävimme aamiaisella ja sen jälkeen minä pakkasin tavarani ja lähdin asemalle.

Olin suunnitellut pysähtyväni ennen Fujinomiyaa Himejissä. Siellä sijaitsi yksi hienoimpia vanhoista linnoista. Nousin Hiroshimassa ensimmäiseen shinkanseniin, jolla oli tarkoitus ajaa Okayamaan ja siellä edelleen vaihtaa paikallisjunaan loppumatkaa varten. Okayamassa kuitenkin huomasin, että shinkansenit kulkevat myös Himejin kautta, niinpä ajoin tämänkin välin nopeimmalla vaihtoehdolla.

Himejissä vein ensin rinkan säilöön ja sen jälkeen yritin soittaa Fujinomiyaan retkeilymajaan sopiakseni ensi yöstä. Puhelinautomaatti ei niellyt 100 jenin kolikoita eikä antanut puhua minnekään. Päätin mennä syömään ja yrittää myöhemmin uudelleen.

Syötyäni jatkoin kävelemistä kohti Himejin linnaa. Linna oli avoinna yleisölle, eikä paikalla ollut kovin suurta tungosta. Maksoin itseni sisään. Linnassa ei ollut varsinaista oppaan johtamaa kierrosta, vaan sen saattoi kiertää opastettua reittiä pitkin. Heti astuttuani sisälle kehotettiin jättämään ulkokengät ovenpielessä olevaan telineeseen ja panemaan jalkaan japanilaiset tossut.

Linna oli varsin mielenkiintoinen, juuri sellainen, jonka on nähnyt Kurozawan elokuvissa. Opastus oli hoidettu selkeästi ja koko linnasta sai varsin kattavan kuvan. Linnan huipulta, sen ylimmästä kerroksesta avautui kaunis näköala yli laajan puiston ja ennen muuta Himejin kaupungin.

Kierreltyäni tarpeeksi palasin kenkieni luo ja poistuin linnasta. Istuskelin hetken puistossa ennen paluuta asemalle. Matkalla löysin puhelinkioskin, josta soitin Fujinomiyaan. Lukuisten sähläysten ja kielellisten väärinymmärrysten jälkeen selvisi, että ko. maja oli jo kiinni! Se siitä, tehdäänpä uusi suunnitelma. Koska Himejistä pääsi eteenpäin shinkansenilla, päätin mennä aina Tokioon asti. Voisin kätevästi käydä katsomassa Fujia Tokiosta käsin, eihän matkaa ollut paria tuntia enempää...

Nousin ensimmäiseen shinkanseniin, joka lähdin kohti Tokiota. Olin perillä viisi yli 6. Jatkoin heti paikallisjunalla Shinjukuun ja sieltä edelleen toisella Sangubashiin. Kävelin Yoyogin retkeilymajalle ja kirjoittauduin sisään. Sain petin huoneesta 202. Minun lisäkseni siellä oli vain kaksi muuta, toistaiseksi varsin hiljaista ulkomaalaista. Jätin rinkkani petin viereen ja poistuin kaupungille.

{modal images/exku84/autumn_fair.jpg|width=500}autumn fair{/modal}

Menin takaisin Shinjukuun aikomuksenani käydä syömässä. Kierreltyäni aikani päädyin yhteen pikaruokapaikkaan, jossa söin annoksen todella tulista mössöä. Jouduin ottaman jälkiruuaksi ison pirtelön sammuttaakseni suussani palavan roihun. Ruuan mukaan tarjottimelleni sain "Autumn Fair"-nimisen raaputuskupongin ("ässäarpa"). Jos kaikki kolme raaputuspinnan alla ollutta nallea olisivat samoin päin, voitti jotain (en tiedä mitä..). Eivät olleet.

Palasin kylläisenä takaisin Yoyogiin ja yritin tavoittaa Joukon Hiroshimasta, mutta se ei ollut paikalla. Kävin kylvyssä ja suunnittelin taas jatko-ohjelmaa. Koska aikaa oli vielä jonkin verran ennen kotiin paluuta, päätin käydä pohjoisessa. Moriokaan asti pääsisi shinkansenilla, joten matkustamiseen ei tuhrautuisi turhaa aikaa.