Tokio - Fuji (Fujinomiya) ja Soka Gakkai

Perjantai, 12. lokakuuta 1984

Heräsin kello 6, mutten jaksanut nousta. Käänsin kylkeä ja vedin peiton korville (täällä ei ollut varsinaista herätystä). Jatkoin koisimista aina puoli kahdeksaan asti, jolloin vihdoin sain itseni irti petistä. Ilma oli muuttunut viileämmäksi ja kun vilkaisin ulos, siellä satoi. Ihan hyvä matkustelupäivä, tosin mitään ei nähnyt.

Päätin pestä pyykit heti aamusta. Täällä oli pyykkikoneiden lisäksi kunnolliset kuivausrummut, joten pyykkiin ei tuhraantunut koko päivää. Kun sain kuivat ja puhtaat vaatteet päälleni, lähdin heti Shinjukuun ja edelleen Tokion päärautatieasemalle. Sieltä nousin ensimmäiseen shinkanseniin jolla ajoin Mishimaan. Mishimasta jatkoin paikallisjunalla kohden Fujia. Mishimassa myös varasin itselleni huomiseksi paikkaliput Tokiosta Moriokaan.

Fujissa vaihdoin vielä kerran junaa. Tarkoituksenani oli kiertää Fuji-vuori ympäri myötäpäivään, mutta en odottanut näkeväni koko vuorta. Sade oli tauonnut, mutta mustat pilvet riippuivat alhaalla, hyvin alhaalla.

Olin suunnitellut meneväni Kofuun, joka on Fujin pohjoispuolella. Istuuduin vastapäätä kahta hieman iäkkäämpää naista. Pian naisten seurueeseen kuulunut nuorempi nainen (istui selin meihin) tuli luokseni ja kysyi, voisiko hän keskustella kanssani. Nainen, joka esitteli itsensä rouva Nabuko Yoshinoksi, puhui erinomaista englantia. (Oli ollut JAL:n lentoemäntänä, kunnes oli mennyt naimisiin ja jäänyt kotiin hoitamaan lapsia).

He, nämä naiset, olivat kaikki buddhalaisia ja pyhiinvaellusmatkalla Fujin lähellä olevaan temppeliin. Jotenkin he onnistuivat houkuttelemaan minut mukaan. Fujissa vaihdoimme busseihin, jotka menivät suoraan temppelille. Yritin maksaa matkani, mutta en onnistunut, sillä rouva Yoshino ehti tehdä sen puolestani.

Temppeli osoittautui Soka Gakkain pääpaikaksi. Kyseessä on Japanissa vaikuttava buddhalaisuuden suuntaus, Nichiren, jota voisi kai verrata Mormooneihin tai Helluntailaisiin. Sain henkilökohtaisen opastuskierroksen koko temppelialueen ympäri. Kävimme liki kaikissa temppeleissä ja pääsin jopa sisään itse päätemppeliin, jonne ei ulkopuolisia laskettu, varsinkaan vääräuskoisia.

Temppelialueella vierähti pitkä tovi ja kun aloin tehdä lähtöä vei rouva Yoshino minut paikalliselle torille. Sieltä hän osti kaksi kirjaa, jotka sain lahjaksi käynnistä heidän pyhätössään sekä miellyttävästä ja ystävällisestä seurasta. Toinen kirja oli temppelialuetta laajasti esittelevä kuvateos ja toinen oli buddhismia selvittävä teos (The Outline of Buddhism). Ennen lähtöä satuin mainitsemaan, että Suomessa ei saa vihreää teetä. Rouva Yoshino ryntäsi oitis ostamaan pussillisen paahtoriisillä maustettua japanilaista teetä. Samaa, jota olimme jo nauttineet ensimmäisenä iltana tultuamme Japaniin.

Hyvästelimme ja minä lähdin bussilla Fujiin. En olisi enää ehtinyt Kofun kautta Tokioon, joten jouduin palaamaan takaisin samaa reittiä, jota olin tullutkin.

Fujissa oli sen verran aikaa, että ehdin käydä syömässä. Yritin katsella, näkyisikö Fuji-vuorta ja kuin palkkioksi, se vilahti hetken harmaan udun seasta. Pilvet riippuivat alhaalla, mutta sentään ei satanut. Otin kuitenkin muutaman kuvan vuoresta, se mitä näkyi, oli tosin kuin haamukuva ja en ollut varma, näkyisikö se ollenkaan itse diakuvassa...

Palasin viimeisellä mahdollisella shinkansenilla Tokioon. Tämä matka olikin sitten ensimmäinen, jolla juna oli myöhässä. Se lähti Fujista ajallaan, mutta hieman ennen Tokiota juna äkkiä pysähtyi. Mitään ilmoitusta pysähdyksen syystä ei annettu. Ehkä maanjäristys tms, mene ja tiedä. Sen kuitenkin huomasin, että noin 10 minuuttia seistyämme alkoi raitis ilma loppua vaunusta. Vaunu oli täynnä ja kun pysähdyimme, pysähtyi myös ilmastointi. Myöhemmin illalla näin TV:stä uutisen jostain junan alle hypänneestä itsemurhakanditatista... (ei se juna, jolla matkustin, vaan joku edellinen).