Tokiosta Moriokaan

Lauantai, 13. lokakuuta 1984

Herättyäni ryntäsin heti receptioniin soittelemaan seuraavan yön majapaikkaa. Olin illalla katsellut karttoja ja retkeilymajaluetteloa ja keksinyt yhden majan Miyakon kaupungista. Miyako sijaitsi noin 80 km Moriokasta itään, Tyynen valtameren rannalla. Siellä ei kuitenkaan vastattu.

Varasuunnitelmana oli jääminen Moriokaan ja sikäläinen retkeilymaja vastasi. Sain Yoyogin henkilökunnalta hieman apua, sillä kielen kanssa meinasi tulla ongelmia. Sain varattua seuraavan yön.

Keräsin kimpsuni ja kampsuni ja lähdin matkaan. Menin paikallisjunalla Shinjukuun, jossa vaihdoin ruuhkaiseen Yamanote -linjan junaan. Tämä oli se vihreä linja, joka kiersi ympäri Tokion keskustaa. Vaihdoin kerran päästäkseni Omiyaan menevään junaan.

Olin Omiyassa noin tuntia ennen varaamani junan lähtöä. Ehdin käydä syömässä hampurilaiset ja juomassa aamukahvin. Juna Moriokaan lähti täsmälleen ajallaan. Tohoku -linjan Moriokaan on uusimpia shinkansen -linjoja. Junat ovat modernimpia, kuin Tokkaido -linjan vastaavat, lisäksi ne olivat vihreitä. Olimme ajaneet aikaisemmin näillä junilla Takasakista Nagaokaan.

Sää oli muuttunut kauniin aurinkoiseksi ja toivoa vain sopi, että se säilyisi sellaisena. Juna ei ehtinyt Utsunomiyaa kauemmas, kun alkoi taas sataa. Vettä satoikin koko loppumatkan, eikä sade tauonnut vielä Moriokassakaan.

Ensimmäiseksi aloin etsiä asemalla tavaroilleni säilytyspaikkaa, mutten sitä löytänyt. Lopulta päädyin paikkaan, jonka kuvittelin olevan säilön. Siellä olikin ystävällisesti hymylevä vanhahko mies, joka vain pyöritti päätään ongelmilleni. Lopulta hän osoitti maksullisia lokeroita, jotka olivat lähistöllä. Ne olivat kuitenkin joko täynnä tai sitten liian pieniä! Päätin mennä ensin retkeilymajalle ja katsella kaupunkia vasta sen jälkeen.

Sain opastusta lähimmälle bussipysäkille. Olin pistäytynyt paikallisessa turisti-infossa, jossa kerrottiin bussireitti ja kuinka kauan matka kestäisi. Nousin ensimmäiseen ko. suuntaan menevään bussiin ja aloin odottaa. 15 minuuttia meni, eikä alue näyttänyt vielä siltä, mitä kartassa oli. Jatkoin matkaa vielä toiset 15 minuuttia, kunnes jäin pois kyydistä.

Olin matkustanut melkein kaupungin ulkopuolelle, jonnekin lähiöalueelle. Bussi oli ehkä ollut oikean numeroinen, mutta se oli mennyt aivan väärään suuntaan! Lähdin kävelemään takaisin kohden kaupungin keskustaa. Noin puolen tunnin taivalluksen jälkeen tulin isommalle tielle, joka sitten löytyi kartasta: Onneksi! Olin kyllä oikeassa suunnassa, mutta väärällä puolen mäkeä, jolla retkeilymaja sijaitsi.

Kun nyt olin kartalla ja tiesin, missä maja oli, saatoin lähteä oikeaan suuntaan. Kävellessäni törmäsin mielenkiintoiseen rakennukseen: Ortodoksinen kirkko! Ilmeisesti alueella oli jonkinlaista Venäjän Ortodoksikirkon vaikutusta, tai oli ollut joskus.

Lopulta olin retkeilymajalla. Kirjoittauduin sisään ja vaihdoin kuivat vaatteen päälle. Painuin heti miten takaisin rautatieasemalle ja matkalla sinne selvisi, mikä oli mennyt vikaan: Minun olisi pitänyt vaihtaa bussia! Nyt kuitenkin osasin reitin ja tiesin, missä piti vaihtaa.

Varasin ylihuomiseksi paluumatkaa varten paikan sopivaan shinkanseniin. Samalla selvitin aikataulut, sillä olin vielä aikeissa pistäytyä Miyakossa meren rannalla.

Palasin takaisin retkeilymajalle. Nyt matka sujui ilman kommelluksia. Vaihdoin bussia keskustassa, niin kuin minun olisi pitänyt tehdä päivällä. Olin majalla sopivasti päivällisaikaan. Kovin tungosta täällä ei ollut. Minun lisäkseni syömässä oli pari amerikkalaistyttöä ja muutama japanilainen poika. Toinen tytöistä keskusteli jokseenkin sujuvasti japaniksi, tosin selvällä amerikkalaiskorostuksella.

Päivällisen jälkeen kävin tapani mukaan kylvyssä. Ehdin vielä ennen nukkumaanmenoa kävellä läheisessä puistossa. Ilma oli muuttunut illan pimetessä viileäksi ja syksyn saattoi haistaa. Pihalla kasvoi koivuja ja pihlajia. Jokohan lehdet ovat pudonneet kotikoivuista...