Nikko

Tiistai, 16. lokakuuta 1984

Yritimme Reiskan kanssa herätä mahdollisimman aikaisin, jotta olisimme ehtineet ajoissa Nikkoon. Olimme suunnitelleet menevämme Omiyasta Utsunomiyaan kello 8:n shinkansenilla.

Aamutoimiin tuhraantui kuitenkin sen verran aikaa eikä matka paikallisjunalla Omiyaankaan sujunut yhtä nopeasti, kuin olimme kuvitelleet. Lopulta myöhästyimme täpärästi junastamme. Onneksi seuraava meni vajaan puolen tunnin kuluttua! Emme saaneet siihen istumapaikkoja, joten päätimme seistä. Matka taittui nopeasti ja olimme perillä Utsunomiyassa 9:03 tasan. Jouduimme taas odottamaan puoli tuntia seuraavaa junaa. Olimme lopulta Nikkossa. Kello oli 10:20.

Lähdimme kävelemään asemalta kohden kaupungin keskustaa, samalla katsellen mahdollista ruokapaikkaa. Kaikki ravintolat ja baarit näyttivät olevan kalliita. Pian olimme keskustan toisella laidalla, josta alkoi maaseutu ja jossa olivat varsinaiset Nikkon nähtävyydet: Temppelit.

Turisteja oli kaikkialla, varsinkin suuria koululaisryhmiä. Syysruska oli houkutellut ihmiset katselemaan tätä nähtävyyttä. Kiertelimme katselemassa muutamia temppeleitä ja lopulta nälkä alkoi kurnia vastassa. Koska meillä ei ollut varaa syödä ravintolassa, marssimme ensimmäiseen ruokakauppaan ja ostimme kassillisen evästä. Nikko oli nähty.

Palasimme asemalle ja aloimme syödä pikalounastamme. Päätimme palata seuraavalla junalla Utsunomiyaan. Varasimme myös paikat Utsunomiyasta Omiyaan. Asemavirkailija hieman ihmetteli meidän reittivalintaa, sillä olisimme päässeet samalla pikajunalla Utsunomiyasta aina Uenoon asti. Lopulta suostuimme ko. vaihtoehtoon, vaikka se veikin aikaa.

Utsunomiyassa nousimme kuitenkin ensimmäiseen shinkanseniin. Jouduimme taas seisomaan koko matkan, mutta olimmehan perillä nopeammin. Omiyasta jatkoimme ensin paikallisjunalla Uenoon ja sieltä edelleen pari asemanväliä Akihabaraan.

Reiska etsi kauppaa, jossa myytäisiin radio-ohjattavia leluja. Löysimme lopulta yhden. Sillä välin, kun Reiska teki kauppoja, minä menin läheiseen "Mr Donut"-kuppilaan juomaan kupin halpaa (100 Y) kahvia. Palasin kaupan eteen odottamaan ja pian Reiska tulikin ulos. Se oli ostanut kauko-ohjattavan auton.

Palasimme suorinta tietä Yoyogille. Muut olivat vielä kaupungilla. Kun sitten kaikki olivat kotiutuneet, haimme toimistosta ison pahvilaatikkomme, jossa olivat ne tavarat, joita emme olleet halunneet kuljettaa mukanamme ympäri Japania. Jaoimme laatikon sisällön ja aloimme pakkailla rinkkojamme paluumatkaa varten. Epäilin, että minulla olisi liikaa tavaraa ja en saisi niitä kaikkia mahtumaan rinkkaani. Lopulta kuitenkin onnistuin sullomaan kaikki taskut ja pussit täyteen. Onneksi en ollut ostanut kovin särkyvää tavaraa. Kaksi kiinalaista teekuppia ja kaksi riisikulhoa menivät mukavasti keskelle rinkkaa. Shanghaista lahjaksi ostetut nuket jouduin pakkaamaan pieneen matkareppuun, sillä ne olisivat todennäköisesti tuhoutuneet matkatavaroissa.

Kävimme vielä viimeistä kertaa nauttimassa kylvystä. Iltapalalla ollessamme tuli keittiöön sama amerikkalaispariskunta, johon olin törmännyt Hiroshimassa.