Kielletty kaupunki | 紫禁城
Keskiviikko, 29. elokuuta 1984
Olimme edellisenä iltana päättäneet tehostaa päivän käyttöä. Ensimmäiseksi piti nousta ajoissa, eli pyrkiä aamiaiselle heti, kun ravintola aukesi. Niinpä nousimme kello kuusi. Puolen tunnin aamutoimien jälkeen ryntäsimme ravintolalle, mutta se ei tietenkään ollut vielä auki, vaikka ovessa selvästi lukikin, että aamiainen tarjoiltiin 06:30 lähtien.
Lopulta se kuitenkin avasi ovensa. Söimme taas kiinalaisen aamiaisen, samanlaisen kuin eilen. Tosin meille tarjottiin taas länsimaista aamiaista.
Syötyämme ensimmäinen toimenpide oli lähteä kaupungille. Ongelmana oli kuitenkin se, että pyöriä oli yksi liian vähän. Asia ratkaistiin siten, että minä lähdin bussilla keskustaan ja muut tulivat pyörillä. Sovimme tapaamisesta vuokraamon edessä.
Tällä kertaa päätin ajaa perille mahdollisimman tehokkaasti, eli päästä vain yhdellä bussinvaihdolla. Nousin ensimmäiseen bussiin,joka kartan mukaan meni Gongzhufeniin. Maksoin matkasta viisi feniä (tai paremminkin tyrkytin sitä rahastajalle). Ensimmäinen bussi, jolla ajoin, päätti matkansa suureen liikenneympyrään, jota kartassa ei ollut merkitty, mutta näin siinä samalla pysäkillä bussin numero yksi, joka kulki haluaamani suuntaan. Vaihdoin autoa ja jatkoin kohti keskustaa. Tästäkin matkasta maksoin vain viisi feniä, vaikka jossain vaiheessa näytti siltä, että maksu olisi porrastettu matkan pituuden mukaan. (Jälkeenpäin selvisi, että asia todella oli näin, eli minä olin matkustanut pummilla.)
Ohitin Tian'anmenin ja Beijing -hotellin. Lopulta, kun Friendship Store alkoi häämöttää edessäni, jäin pois kyydistä. Kävelin ensin ao. kauppan, sillä laskujeni mukaan toisilla menisi vielä parikymmentä minuuttia.
Ostin purkin jääkylmää Fantaa ja suklaapatukan. Istuuduin leposohvalle nauttimaan ostoksistani, kun silmiini osui tuttu henkilö: Emmanuel!
Käymässämme keskustelussa kävi ilmi, että Emmanuelin isä oli kuollut. Tieto asiasta oli tullut Beijingiin muutama päivä sitten ja nyt Emmanuel oli palaamassa Tanzaniaan. Emme siis tapaisi enää Shanghaissa, kuten olimme sopineet. Hyvästelimme ja lupasin viedä tämän ikävän uutisen muille.
Palasin Storen eteen odottamaan muita. Sieltähän ne tulivatkin. Vuokrasimme Kyöstille pyörän. Sopivan kokoista ei vain tahtonut löytyä, Kyösti kun ei täytä standardikiinalaisen mittoja, vai pitäisikö sanoa, että ylittää ne täysin.
Lähdimme pyörävuokraamolta pitkin Chang'ania, Beijingin pääkatua, kohti Tian'anmeniä ja Kiellettyä kaupunkia. Löysimme parkkipaikan pyörillemme aivan Kielletyn kaupungin edestä. Pysäköinti maksoi 2 feniä pyörältä. Sillä hinnalla sai pyöränsä parkkiin ja vielä pari mummoa sitä vahtimaan. Muualle, kuin erityisesti paikoitukseen varatuille alueille pyöriä ei saanut jättää.
Kielletty kaupunki sijaitsee keskellä Beijingiä. Kiinan hallitsijat kautta aikojen ovat asuneet tässä palatsikompleksissa. Alue oli tavalliselta kansalta kiellettyä osaa kaupungista, tästä nimi. Mistään pienestä palatsista ei ole kysymys, sillä pituutta tuolla alueella on pari kilometriä ja leveyttäkin puolitoista. Lisäksi alueeseen kuuluu pohjoispuolella oleva Hiilimäki, jonka joku keisareista rakennutti, saadakseen paremman näkymän kaupungin yli, kuin mitä palatsin rakennukset tarjosivat. Kukkulaa rakennettaessa tulivat samalla kaivettua Beijingin keskustan suuret tekojärvet.
Vaikka nyt oli tavallinen työpäivä, oli koko museoalue täynnä kiinalaisia. Ulkomaalaisten turistien osuus oli varsin pieni. Yleensä ulkomaalaiset tuotiin ryhmissä bussilla aina palatsin sisälle asti, harvemmin heitä näkyi tavallisen kansan seassa.
Joka paikassa oli valokuvaajia, jotka ottivat asiakkaista kuvia kaikkia mahdollisia nähtävyyksiä vasten. Eikä aina taustaksi ollut tarjolla edes nähtävyyttä, vaan sen saattoi korvata hieno loistoauto, moottoripyörä tms.
Kiinan Kansantasavallan vuosipäivän läheisyys näkyi joka paikassa. Rakennuksia korjattiin ja siistittiin, istutuksia viimeisteltiin ja uusia tehtiin kovalla kiireellä. Kaikkialle ilmestyi kirkkaita kukkaryhmiä, jopa vilkasliikenteisten puistokatujen varret kukkivat useissa eri väreissä.
Taivaallisen rauhan aukiolla harjoiteltiin päivittäin suuria joukkoesityksiä ja itse Kielletyssä kaupungissa lukuisat muusikot (symbaalin ja rumpujen soittajat) harjoittelivat yhteistä ohjelmaansa.
Kielletyssä kaupungissa vierähtikin pitkä tovi, sillä vasta myöhään iltapäivällä olimme toisella portilla, kaupungin pohjoisosassa. Kipusimme siitä vielä Hiilimäelle ihailemaan Beijingin siluettia.
Hiilimäeltä aukenikin hieno näköala yli Beijingin keskustan. Horisonttiin oli alkanut ilmestyä korkeita kerrostaloja, mutta niiden osuus oli vielä pieni. Beijing on vihreä kaupunki.
Sana Beijing muuten tarkoittaa pohjoista kaupunkia (北京). Se, miksi kirjoitan koko ajan Beijing eikä Peking, johtuu uudesta kirjoitusjärjestelmästä, joka Kiinassa on ollut käytössä joitain vuosia.
Kiinalainen kirjoitus on muuten suhteellisen helppo omaksua. Tarvitaan vain hyvää kuvamuistia. Suurin osa merkeistä on aluksi hieman hankalasti hahmoteltavissa, mutta tavallisimmat oppii varsin pian. Nykyään tosin kaikki nimet (kadut, rautatieasemat, junien kyltit tms.) on kirjoitettu sekä kiinalaisin merkein, että länsimaisin kirjaimin. Kiinassa nimittäin asuu miljoonia vähemmistökansallisuuksia, joille kiinalaiset kirjoitusmerkit ovat yhtä vieraita, kuin ulkomaalaisille.
Kun kaikki oli nähty, palasimme pyörillemme. Seuraavaksi päätimme hajaantua, jotta saisimme hoidettua kaikki tarvittavat asiat. Reiska lähti kyselemään ja etsimään bussiterminaalia, josta pääsisi Kiinan muurille, Jouko lähti kaupoille ja Kyösti ja Marja-Leena muuten vain ajelemaan. Itse lähdin etsimään postitoimistoa.
Kartan mukaan suunnistin lennätintoimistolle, mutta se osoittautui pelkäksi lennättimeksi. Ajellessani löysin kyllä postimerkkinäyttelyn ja keräilymerkkikaupan, mutta ei postitoimistoa. Päädyin lopulta CITS:n toimistoon, jonne eilen olimme yrittäneet. Nyt se oli auki. Se paljastui kuitenkin paikaksi, jossa myytiin vain ulkomaan lentoja ja junalippuja, ei mitään majoitusvarausta tai muuta hyödyllistä. Lähdin palaamaan tyhjin toimin kohtaamispaikalle, joka oli Kielletyn kaupungin pohjoinen sisäänkäynti.
Olin siellä juuri ajoissa, tasan kello 17:00. Muutkin saapuivat jonkin ajan sisällä ja lähdimme läheiseen Beihai -puistoon. Saimme pyörämme taas parkkiin ja menimme puistoon. Sinne piti maksaa sisälle, tosin vain nimelliset 10 feniä.
Tässä osassa puistoa ei ollut juuri mitään, olihan siellä kaunista ja tekojärvi houkutteli soutelemaan, kuten kaikki näyttivät jo tekevän, (järvi oli täynnä pieniä soutuveneitä, joita saattoi vuokrata pitkin rantaa).
Palasimme takaisin kadulle ja menimme sen toiselle puolen. Sielläkin oli puisto, mutta siellä ei tarvinnut maksaa päästäkseen sisälle. Tämäkin puisto koostui suuresta tekojärvestä ja istutuksista sen ympärillä. Järvi oli täynnä uimareita. Kateeksi kävi, tosin vihreä vesi ei oikein houkutellut uimaan.
Kävelimme jonkin matkan päähän, mistä kuului musiikkia. Siellä olikin joukko miehiä kokoontunut katokseen soittamaan ja laulamaan. Kahdella vanhemmalla miehellä oli sylissään kiinalaiset jouhikot tai vastaavat soittimet. Vuoron perään jouku kuulijoista ryhtyi laulamaan ja väliin jopa ottaen muutamia tanssiaskelia.
Sitä kuunnellessa alkoi aurinko painua alas ja ilta hiljalleen hämärtyä. Palasimme pyörillemme ja lähdimme hotellille. Ennen lähtöä jouduimme kuitenkin odottamaan, sillä yhden pyörän avainta ei meinannut löytyä. Se oli jäänyt pyörään ja parkkimummo oli ottanut sen talteen. Kohta tuo mummo tulikin leveästi hymyillen avaimen kanssa.
Odotellessani muita kadun toisella puolen, tuli yksi hedelmäkauppias luokseni, mukanaan tukku juaneita. Se olisi halunnut vaihtaa ne dollareihin, joita minulla ei sattunut olemaan mukana. Ei tullut kauppoja.
Lopulta lähdimme ajamaan kohti auringonlaskua, suuntanamme hotelli. Kadut olivat täynnä työstä palaavia pyöräilijöitä, joten nyt oli hieman ahtaampaa ajella. Kun ehdimme hotellin portille, oli jo lähes pimeää. Pyörissä ei ollut mikään laisia valoja ja muissakin ajoneuvoissa oli vain pienet merkkivalot. Silloin tällöin, kun kuljettaja oli näkevinään edessään jotain, pisti hän ajovalot hetkeksi päälle. Tämä sokaisi ajoittain vastaantulijoita.
Iltaohjelma oli toisinto eilisestä. Ensin syömään ja sitten kunnon suihku. Lopuksi tarvittavat merkinnät päiväkirjaan ja sitten nukkumaan.
Raskaan päivän päälle nukuttaa hyvin. Huomenna taas aikaisin ylös uusia valloituksia tekemään.
