Kierros nähtävyyksillä
Torstai, 30. elokuuta 1984
Reiska oli noussut ennen aurinkoa ja mennyt läheiselle Xizhimenin rautatieasemalle jonottamaan junalippuja muurille. Tämän tiedon sekä osto-ohjeet se oli saanut hotellimme tarjoilijalta.
Lipputoimisto aukesi kuitenkin vasta seitsemältä, joten Reiska palasi takaisin hotellille hakemaan muita. Me muut heräsimme tavan mukaan vasta kuudelta.
Reiska, Kyösti ja Marja-Liisa lähtivät ilman aamiaista asemalle, jotta ehtisivät ostaa liput ja pääsisivät muurille. Minä ja Jouko sitä vastoin menimme syömään aamiaista, joka jonka tällä kertaa saikin jo puoli seitsemältä.
Aamiaisen jälkeen erkanimme. Jouko lähti etsimään yliopistoa ja minä suuntasin kohti eläintarhaa. Sovimme tapaamisesta iltapäivällä Tiantanin edessä.
Ajelin hiljakseen eläintarhalle ja menin sisälle. Itse tarha ei ollut kummoisempi, tavallinen eläintarha tavallisine eläimineen. Aikani kierreltyäni saavuin käärmetalolle, jonka saattoi sanoa edustavan ns. nykyarkkitehtuuria, ainakin niistä kohteista, joita tähän mennessä oli nähnyt. Päällepäin se oli varsin modernin näköinen, kiinalaisvaikutteinen rakennus, mutta sisätilat tuottivat ison pettymyksen.
Yritin vielä etsiä kuuluisan pandan, saadakseni siitä kuvan. Löysin kuin löysinkin karhutarhan, mutta mitään pandaa siellä ei ollut. Vain tavallisia karhuja, joita ihmiset kilvan ruokkivat, kieltotauluista huolimatta. Jopa minäkin osasin sen verran kuvakieltä.
Hieman pettyneenä lähdin kohti uloskäyntiä. Matkalla sinne poikkesin yhteen pieneen rakennukseen, jonne kaikki muutkin näyttivät olevan menossa. Siellähän se oli: Panda. Se veti sitkeitä päiväunia, eikä juuri eväänsä hetkauttanut. Enpä siis tuhlannut siihen filmiäni, sillä kuvista tuskin olisi käynyt ilmi mistä eläimestä oli kysymys.
Eläintarhan jälkeen pyöräilin takaisin keskustaan ja menin uudelleen Beihai -puistoon. Tällä kertaa valitsin eteläisen sisäänkäynnin, josta pääsi suoraa suurelle pagodalle. Ilma oli muuttunut tukahduttavan kuumaksi. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta eikä minulla ollut mitään auringonsuojaa, ei edes hattua. Päätin kuitenkin kiivetä puiston korkeimmalle paikalle ihailemaan järvimaisemaa. Mäeltä avautuikin kerrassaan upea näkymä yli Beihai -järven. Myös pieni tuulenvire viilensi oloani varjossa. Siinä olisi saattanut istua pidempäänkin, mutta piti ottaa selvä, mitä muuta tämä puisto piti sisällään. Löysin muutaman jäätelönmyyjän ja ostin ihan oikeaa maitojäätelöä. Normaalisti täällä näytti olevan myynnissä vain tavallista mehujäätä.
Vaille kolme lähdin polkemaan kohden Tiantania (Taivaan temppeliä). Olin siellä vähän ennen tapaamisaikaa, mutta Joukoa ei ainakaan vielä näkynyt.
Ostin yhdeltä mehujään myyjältä pari jäätikkua ja jäin varjoon odottamaan. Joukoa ei näkynyt eikä kuulunut. Lopulta kyllästyin odottamiseen ja menin sisälle temppelialueelle.
Tämä paikka on yksi niistä kohteista Kielletyn kaupungin ja Kesäpalatsin ohella, jossa turisteja Beijingissä käytetään. Niinpä täällä tuntuikin törmäävän ulkomaalaisiin jatkuvasti. Marssiessani sisään pääportista ohitseni pyyhälsi pari bussilastillista japanilaisia.
Itse temppelialue on näkemisen arvoinen kokonaisuus. Pyöreät rakennukset muodostavat rauhallisen ja hyvin symmetrisen kokonaisuuden, jonka ympärille levittäytyy laaja puistoalue.
Puistoissa huomasin varsin mielenkiintoisen seikan; nurmikoita ei suinkaan leikattu ruohonleikkurilla vaan jonkinmoisella raivaussahalla. Kaatuvathan ne heinät silläkin. Itse asiassa lopputulos on perinteisemmän näköinen, kuin tasainen vihreä nurmimatto. Eihän muinaisille keisareillakaan ollut ruohonleikkureita.
Tiantanilla vierähti pari tuntia. Koko ajan oli kuuma ja aurinko tuntui vain paistavan voimakkaammin hetki hetkeltä. Pelkäsin jo saavani auringonpistoksen tai jotain muuta vastaavaa. Lähdin ajelemaan kohti hotellia ja olin perillä noin kuuden paikkeilla. Jouko oli tullut juuri minua ennen. Se ei ollut päässyt yliopistolle asti, vaan oli seonnut busseissa ja päätynyt lopulta Kesäpalatsille. Siellä olikin sitten kulunut koko päivä. Muurinkävijät sitä vastoin olivat päässeet perille. Ne tulivat noin tunti minun jälkeen, matkasta varsin väsyneinä. Tämä päivä oli todella ollut kuuma. Onneksi lähes kaikilla kaduilla on puuistutuksia, jotka suojaavat pahimmalta paahteelta.
Ainoa ongelma muurilla oli ollut se, että juna jolle Reiska, Kyösti ja Marja-Leena sinne olivat menneet, ei ollut tarkoitettu ulkomaalaisille. Ulkomaalaisia varten oli vain erityisiä järjestettyjä matkoja päivällisineen ja muine kohteineen. Niinpä itse muurilla oleville viranomaisille oli ollut pieni ongelma, kun kolme "laumasta eksynyttä lammasta" pyrki takaisin junaan. Nämä ulkomaalaismatkat saattoi saada myös halvalla, jos vain osasi etsiä oikeasta paikasta.
Menimme syömään päivällistä ja koska tämä oli viimeinen ateria tässä ravintolassa, päätimme kokeilla kalleinta päivällisvaihtoehtoa (7 Yuania). Se osoittautui yhtä isoksi annokseksi, kuin edelliset, mutta nyt mukana oli joitakin harvinaisempia herkkuja, mm. isoja katkarapuja. Kaikin puolin maittavaa...
Syönnin jälkeen suunnittelimme huomisen ohjelman. Matkatavarat täytyi saada jollakin keinolla asemalle ja polkupyörät piti palauttaa. Lisäksi meillä oli likimain koko päivä aikaa vielä tutustua Beijingiin. Itse päätin mennä Kesäpalatsille ja Jouko päätti löytää Yliopiston. Huomenna illalla sitten jatketaan matkaa ja jätetään hyvästit tälle Pohjoiselle Kaupungille. Shanghai odottaa.