Hangzhouhun | 杭州

Maanantai 3. syyskuuta 1984

Heräsimme aamulla puoli seitsemän. Menimme heti ravintolaan aamiaiselle. Emme ehtineet edes tilata aamiaista, kun se jo tuotiin pöytään. Lienee turha mainita, että se oli länsimainen! Ei auttanut muu, kuin syödä. Maha sillä ei tosin täyttynyt.

Aamiaisen jälkeen pakkasimme tavaramme ja maksoimme itsemme ulos hotellista. Emme olleet jaksaneet etsiä halvempaa hotellia, joten vietimme molemmat yömme täällä. Uuden hotellin etsimiseen olisi kulunut runsaasti muutoin niin kallisarvoista aikaa, vaikka taloudellisesti se olisikin kannattanut.

Ulkona jatkui pieni vesisade. Marssimme rinkkoinemme läheiselle bussipysäkille. Jouko jäi vielä hotellille, sillä sen laiva ei ollut vielä lähdössä, eikä sillä tainnut olla vielä edes lippua. Sovimme, että jos jotain vaikeuksia tai ongelmia ilmenisi, tai ohjelma muutoin muuttuisi, jättäisi Jouko viestin Peace -hotellin CITS:n toimistoon. Meidän nimittäin piti hakea Guilinin junaliput sieltä, kunhan kävisimme ensin Hangzhoussa.

Ajoimme bussilla Bundille ja sieltä edelleen toisella rautatieasemalle. Olimme varanneet ns. kovan luokan paikat, joten jouduimme menemään vastaavaan odotussaliin.

Odotussalissa oli penkeistä muodostettuja käytäviä, joissa kuhunkin junaan menijät odottivat. Meidät ohjattiin junan 275 välikköön. Juna lähti Shanghaista kello 10, joten meillä oli aikaa istuskella.

Lopulta hallin laiturin puoleisessa päässä ilmestyi taululle junan numero ja ihmiset alkoivat liikehtiä oven suuntaan. Me seurasimme perässä. Ovella liput tarkastettiin ja niihin leikattiin pienet lovet.

Löysimme vaunumme helposti ja kapusimme sisään kaikkine tavaroinemme. Liikkuminen vaunussa oli vaikeaa, sillä se oli tupaten täynnä. Yritimme hivuttautua paikoillemme, jotka olivat vaunun keskiosassa. Lopulta, kun saavutimme ne, huomasimme niiden olevan jo käytössä. Näytimme lippujamme ja saimme häädettyä paikollamme istuneet kiinalaiset pois, paitsi minun paikalta. Siinä istunut mies tarjosi omaa paikkalippuaan minulle ja koska siitä ei muutoin näyttänyt koituvan haittaa, vaihdoimme paikkoja. (Miesparka olisi muutoin joutunut erilleen perheestään).

Saimme rinkatkin mahtumaan tavarahyllylle, vaikka sinne muutoin ei näyttänyt mahtuvan edes nuppineulaa. Kanssamatkustajat, joilla ilmeisesti oli kokemusta tehokkaasta pakkaamisesta, olivat tässä suurena apuna.

Juna nytkähti ajallaan liikkeelle. Matka Hangzhouhun kesti kaikkiaan kolme ja puoli tuntia. Junassa oli ravintolavaunu, mutta sinne tuskin mahtui. Tästä syystä vaunuissa kuljeskeli kauppiaita valmiiden ruoka-annosten kanssa. Lisäksi joka asemalla oli lukuisia myyntipisteitä, joista sai hedelmiä, jäätelöä, ym.

Vaunu oli tavattoman ahdas. Samalla penkillä minun kanssa istui kaksi muuta. Melkein kaikki käyttivät matka-ajan nukkumiseen, niinpä pian Shanghaista lähdettyämme näytti koko vaunu olevan täydessä unessa.

Maisemat ulkona olivat perin kiinalaisia; riisipeltoja riitti silmänkantamattomiin. Väliin tosin mahtui joitain muitakin viljelykasveja. Maa oli käytetty tehokkaasti, vain ratapenkan päällä ei kasvanut mitään. Kanavissa ja lammikoissa kasvatettiin kaloja ja ankkoja. Ankkoja näkikin väliin enemmän kuin kiinalaisia. Myös lammikoissa kasvavat lootuksetkin olivat viljeltyjä ruokakasveja.

Melkein jokaisen patovallin päällä oli pikkupoika paimentamassa vesipuhvelia. Se olikin ainoita nautaeläimiä, joita täällä saattoi nähdä.

Kiinanaiset ovat varsin siistejä verrattuna suomalaisiin, paitsi matkustaessaan junassa. Ruuantähteet yms. roskat lensivät surutta ulos avoimista ikkunoista, vähän samaan tapaan, kuin Suomessa heitellään roskia ulos autosta. Avonaisen ikkunan vieressä istuessa piti olla varovainen, eikä päätään pitänyt pistää ulos missään tapauksessa; saattoi nimittäin saada päivän riisit silmilleen.

Saavuttuamme lopulta Hangzhouhun menimme suoraan pehmeän luokan odotussaliin, vaikkei meillä ollut sinne oikeuttavaa lippua. Kaivoimme esiin Kaplanin ja aloimme soittelemaan mahdollisia majapaikkoja. Henkilökunnan ystävällisellä avustuksella saimme soitettua yhteen hotelliin, ei kuitenkaan siihen, johon olimme aikoneet. Tämä paikka oli West Lake Guesthouse. Saimme tietää hotellin portierilta, että sinne pääsivät opiskelijat puoleen hintaan, siis sinne! Hotellilta luvattiin vielä järjestää taksi.

Odotellessamme autoa kävin ostamassa kylmää juotavaa. Kuumuus alkoi taas painaa. Pian meidät ohjattiin aseman edessä olleeseen autoon ja lähdettiin kuskaamaan kohden hotellia.

Hangzhou näytti ensisilmäyksellä pikkukaupungilta, vaikka se olikin alueen keskus. Talot olivat pääasiassa 4-kerroksisia ja kadunvarret oli istutettu täyteen plataaneja, kuten Beijingissä ja Shanghaissa.

Taksi ajoi ensin pitkin pääkatuja kääntyen lopulta pienemmälle sivukadulle. Puiden takaa häämötti West Lake eli Xihu. Kaupunki oli rakentunut tämän suurehkon järven rannalle. Lopulta auto ajoi vielä pienemmälle sivutielle, jolla jouduimme vartioidulle portille. Vihreäpukuinen sotilas pysäytti automme ja kuljettaja sanoi jotakin, jolloin sotilas avasi puomin. Minnekähän tässä oikein ollaan menossa?

Ensivaikutelma hotellista oli tyrmäävä. Sinne nimittäin mentiin pienen sillan yli ja itse rakennukset muistuttivat enemmänkin palatsia, kuin hotellia.

Menimme tavaroinemme receptioniin. Ensimmäinen yllätys odotti meitä, kun selvisi, ettemme saisi mitään opiskelija-alennusta. Sen saamiseen täytyi olla opiskelijana KIINASSA! No, tässä ei nyt ollut aikaa lähteä etsimään uuttakaan hotellia, joten päätimme jäädä ainakin täksi yöksi, maksoi mitä maksoi.

Ja se maksoi, Suomen rahassa 57,-/yö. Hinta tosin oli vertailukelpoinen suomalaiseen hotelliin, eli ei tämä mikään huippukallis paikka ollut.

Kirjoittauduimme sisään ja yksi henkilökuntaan kuuluva nainen lähti opastamaan meitä huoneisiimme. Nyt selvisi, mikä paikka tämä oikein oli: Hotellihuoneet sijaitsivat pienissä, toisistaan erillään olevissa taloissa. Omaan rakennukseemme piti mennä pienen sillan yli. Vedessä uiskenteli pieniä ja suuria punaisia kaloja. Huoneet olivat viihtyisän näköisiä ja niihin mahtui kaikkiaan kolme henkeä. Koska meitä oli neljä, jouduimme ottamaan kaksi huonetta. Minä jaoin taas huoneen Marja-Leenan kanssa Kyöstin ja Reiskan majoittuessa toiseen.

Hotellihuone oli kuten kaikki tähänastiset; oven pielessä odotti termospullollinen kuumaa vettä ja teepussit olivat pöydällä mukien vieressä. Kaikkialla oli erittäin siistiä.

Rakennus, jossa huoneemme sijaitsivat, koostui kolmesta osasta: Kahdesta hotellisiivestä ja niiden välissä olevasta ravintola-keittiöstä.

Kaikki rakennukset olivat likimain samanlaisia, mutta joukossa oli myös ylellisempiä asumuksia. Täällä kuulema kävi mm. valtiovieraita rentoutumassa, siksi ilmeisesti sotilasvartiot portilla.

hotelli hangzhou

Iltaohjelmassamme oli vain rentoutumista, joten lähdimme tutustumaan tarkemmin majapaikkaamme. Jo ensimmäinen kävelyretki hotellin puistossa muutti mielemme majapaikan vaihdon suhteen; tämä paikka oli hintansa väärtti. Puisto oli erittäin hieno ja hyvin hoidettu. Lisäksi alue rajautui Xihu -järveen, jota saattoi ihailla rannalla olevasta paviljongista.

Kävelimme puistossa aina pimeän tuloon asti, jonka jälkeen oli aika mennä päivälliselle. Ruoka oli hyvää ja täyttävää, kuten kaikki kiinalainen ruoka, jota olimme tähän mennessä nauttineet. Myös ruokalajit olivat likimain samanlaisia, kuin Beijingissä ja Shanghaissa, mikä tietysti saattoi johtua siitä, että tämä oli hotelli (asiakkaille pyrittiin tarjoamaan mahdollisimman perusruokaa...). Ainoa muutos oli se, että syömäpuikkojen malli oli hieman muuttunut; ne olivat maalaamattomat bambutikut, joihin oli polttamalla tehty kuvioita. Lisäksi ne olivat karheammat, joten ruoka pysyi niissä paremmin. Tikuissa luki vielä "West Lake".

Alueella oli myös vieraiden huvitukseksi disko, jonne emme kuitenkaan menneet vielä näin ensimmäisenä iltana. Se kuitenkin välkkyi houkuttelevasti yhden lammen rannalla ja sieltä kantautui puistoon länsimaalaiselta kuulostavaa musiikkia.

Yö oli ihanan lämmin, joten nukkumaan mennessä saattoi jättää ikkunan auki. Valaisinpylväiden ympärillä pörräsi suuria yökköjä ja silloin tällöin valokeilaan osui lepakko. Niitä oli paljon.

Nyt saattoi paneutua nukkumaan. Ulkoa kuului vain kalojen polskahtelua viereisessä lammessa ja jostain kaukaa auton ääniä, joita tuskin huomasi. Melu oli kadonnut.