Silkkiä

Perjantai, 7. syyskuuta 1984

Viime aikoina on tullut taas nukuttua liikaa, joten päätimme herätä tänä aamuna jo seitsemältä. Se onnistui. Olimme tilanneet aamiaisen, erityisesti kiinalaisen. Kun sitten menimme ruokasaliin, odotti meitä vaihteeksi positiivinen yllätys: Aamiainen oli kuin olikin kiinalainen. Söimme sen suorastaan nauttien.

Aamiaisen jälkeen lähdimme kaupungille. Päivän ohjelmassa oli käydä läpi loput merkittävät nähtävyydet. Suunnistimme ensimmäiseksi kohden Juoksevan Tiikerin Lähdettä (?). Päivä oli taas kuuma, ehkä lähempänä +40. Alkumatka oli lähes pelkkää ylämäkeä, joten voimat joutuivat koetukselle. Ajoimme yleensä muita pyöräilijöitä nopeammin, mikä varmaan vei enemmän voimia. Ohitukset olivat erityisen vaikeita näissä ylämäissä.

Olimme pian yhdellä portilla ja menimme sisään. Jouduimme maksamaan sisäänpääsymaksun, mikä ei ollut järin suuri. Sisällä huomasimme kuitenkin, ettei tämä paikka ollutkaan mikään Juoksevan Tiikerin Lähde vaan Hangzhoun eläintarha! Kun kerran oli maksettu sisälle, ei enää kannattanut kääntyä takaisin. Kiersimme siis eläintarhan ja näimme myös täällä pandoja. Ne olivat huomattavasti virkeämpiä, kuin Beijingin vastaavat. En kuitenkaan tuhlannut niihin filmiä.

Kun koko tarha oli kierrelty ylimalkaisesti, lähdimme etsimään sitä oikeaa Lähdettä. Jatkoimme matkaamme samaan suuntaa ja tiekin oli muuttunut alamäeksi. Pian olimme seuraavalla portilla ja tällä kertaa tulkitsimme kiinalaiset merkit oikein: Tämä se oli, Juoksevan Tiikerin Lähde. Myös tänne oli pieni sisäänpääsymaksu. Portilta lähti pieni tie, joka kiemurteli ylös vuorenrinnettä. Tien viertä kulki pieni puro, jossa kiinalaiset näyttivät peseytyvän tuon tuostakin. (Vesi varmaan oli peräisin siitä lähteestä). Lopulta eteemme tuli rakennusryhmä, jonka seasta paljastui tiikeriä ja munkkia esitävät veistokset.

Varsin mukava paikka, vaikka ei täältä juuri jäänyt mitään käteen. Palasimme takaisin pyörillemme ja lähdimme jatkamaan matkaa kohti Seitsemän harmonian pagodaa jokirannassa.

Ohitimme matkallamme sillan, joka vei yli tuon suuren joen. Sillan alaosa oli varattu raideliikenteelle ja yläosa ajoneuvoille. Sillan päässä seisoi vahtisotilas, joka ei ehkä olisi päästänyt meitä sinne, jos olisimme yrittäneet.

Sillan jälkeen osui silmiimme tuo pagodi. Jätimme pyörät sen juurelle parkkiin ja menimme sisälle. Ostimme hieman juotavaa läheisestä kojusta. Pagodiin sisäänpääsy maksoi 5 feniä per henki, kuten liki kaikki sisäänpääsyt.

Tämä pagodi on todelle kuin seitsemän kerroksinen kerrostalo. Ylös kipuaminen oli varsin työlästä, erityisesti tässä helteessä. Onneksi ylhäällä kävi pieni tuulenvire ja ilmakin tuntui viileämmältä.

Huopulta avautui hieno näköala yli tuon suuren joen. Vaikka monissa kartoissa ko. joki oli merkitty vain pieneksi liruksi, olisi siihen mahtunut kolme tai jopa neljä Oulu-jokea vierekkäin, leveimmältä kohden. Sillalla kulki juna. Siitä mekin menisimme kun lähtisimme matkalle Shanghaista Guiliniin.

Tämä nähtävyys oli nähty ja oli aika jatkaa matkaa. Suuntasimme takaisin kaupungin keskustaan, tällä kertaa tosin hieman tasaisempaa reittiä. Ajoimme pitkin joenvartta. Matka kesti varsin kauan, mutta oli sitäkin antoisampi. Nämä olivat niitä alueita, joilla turistit harvemmin liikkuivat tai jonne heitä yleensäkään vietiin, paitsi vahingossa.

Ensimmäinen kohde keskustassa oli rautatieasema, josta piti käydä ostamassa liput Shanghaihin. Asemalla marssimme suoraan jo tutuksi tulleelle lippuluukulle. Ovella oli kuitenkin lappu: Syömässä. Ei siis auttanut muu kuin odottaa.

Reilun tunnin kuluttua paikalle tuli virkailija, joka ei kuitenkaan heti avannut luukkua. Lopulta hän kuitenkin sai paikat järjestykseen ja lippuluukku avattiin. Siihen olikin jo muodostunut pitkä jono.

Pitkällisen odottelun ja jonotuksen jälkeen tuli meidän vuoro. Osto ei tahtonut onnistua sillä virkailija vain pyöritti päätään ja sanoi, ettei ollut tilaa! Lopulta selvisi, että tilaa ei ollut tänään, joten otin palan paperia ja kirjoitin Shanghai sekä huomisen päiväyksen sekä junan numeron, parhaalla kiinankirjoitustaidollani! Ahaa - oivalsi virkailija ja kaivoi edessä olevan valtavan paperin alta toisen, jossa oli huomisen päiväys. Sen paperin yläosassa oli vielä junien numerot, joten osoitin vielä haluamaamme junaa. Asia selvisi, tilaa oli ja saimme lippumme, pehmeään luokkaan tosin vastoin tahtoamme.

Asemalta ajoimme pyörävuokraamolle ja palautimme pyörämme. Loppupäivän ohjelmassa oli vain ostosten tekemistä. Eli, kävimme tutustumassa lähemmin paikallisiin supermarketteihin ja tavarataloihin, joista ensimmäinen oli nimeltään Hangzhou, kuinkas muuten.

Se olikin kaupungin suurin tavaratalo. Myymälä oli kolmessa kerroksessa ja tavaraa oli tarjolla lähes rajattomasti. Kiinassa ongelmana ei näytä olevan niinkään tavarapula kuten Neukuissa, vaan pikemminkin ostovoiman puute.

Jonoja oli todella harvassa, mutta täällä näki pitkästä aikaa ensimmäisen. Joukko naisia jonotti jotin kangaslaatua, joka oli ilmeisesti halpaa ja kestävää, ainakin se näytti siltä.

Hakeuduimme lopulta itsekin kangasosastolle tutkimaan paikallisia silkkivalikoimia. Friendship Storessa oli ehkä parempia silkkilaatuja, mutta täällä oli huomattavasti monipuolisempi valikoima. Nyt löytyi myös yksinkertaista ja ennen muuta yksiväristä silkkiä. Erityisesti iskimme silmämme mustaan, harmaaseen ja valkeaan silkkiin, joita sitten ostimme tuliaisiksi. Itse ostin äidille kaikkiaan 9 metriä, 3 kutakin "väriä". Koko hoito maksoi 43,5 jussia eli n. 110 mk (12,-/m).

Muutkin ostivat samaa yksiväristä silkkiä, joten siitä tuli hetkessä ehkä myydyin silkki koko tavaratalossa. Kun me lopetimme ostamisen, ryntäsivät paikalliset asiakkaat ostamaan samaa silkkiä. Siitä näytti tulleen kertaheitolla muotia.

Ostin vielä alakerrasta laatikollisen West Lake, eli Xihu-syömäpuikkoja. Ne olivat niitä samoja yksinkertaisia bambutikkuja, joilla söimme hotellissa. Ostosten jälkeen katsoimme kartasta lähimmän bussireitin hotellille ja lähdimme ajamaan ensimmäisellä pysäkille tulleella bussilla.

Söimme päivällisen hotellin ravintolassa. Muutoin ilta menikin kortteja ja kirjeitä kirjoitellessa. Teimme myös inventaarion velkasuhteistamme. Käytössä oli enää kolme valuuttaa; jussit, dollrit ja tietysti markat.

Illan päätimme taas Jussin diskossa nauttien pöydällä olleita hedelmiä (taateleita) sekä pari kupillista kahvia. Reiska kokeili edelleen paikallisia viinejä ja muita ei saatavilla olleita juomia.

Ennen nukkumaanmenoa piti vielä luoda viimeinen silmäys hotellin puistoon. Viimeinen yö Hangzhoussa saattoi alkaa.