Junassa Kiinassa
Sunnuntai, 9. syyskuuta 1984
Nukuin yön huonosti, tai paremminkin olin hyvin horroksessa. Melu asemilla oli samaa luokkaa, kuin tullessa Shanghaihin Beijingistä. Tuuletin, joka jotenkuten viilensi oloa, oli sammutettu yöllä. Yläpetillä loppui ilma.
Lämpötila ei ollut juuri laskenut, päinvastoin se oli nyt korkeampi, kuin lähtiessä. Mahakin oli alkanut reistailla, olisinkohan sittenkin tulossa sairaaksi? Otin ensimmäiseksi aamulla hiilitablettikuurin, se helpotti.
Aurinko oli noussut kuuden paikkeilla ja koska nukkumisesta ei tullut mitään, nousin minäkin. Laitoin kuppiin hautumaan teetä ja menin sen kanssa käytävälle istumaan avoimen ikkunan ääreen.
Istuttuani hetken saapui toinen vaunupalvelijoista luokseni ja kysyi jotain kiinaksi. En ymmärtänyt, joten puistin päätäni. Seuraavaksi tuo mies otti palan paperia ja kynän rintataskusta ja kirjoitti kysymyksensä paperille, kiinaksi tietysti! Pudistin edelleen päätäni. Sitten siirryimme viittomakieleen ja mies osoitti itseään ja sanoi zhonguo, mikä tarkoittaa Kiinaa, sen ymmärsin. Eli, kyse oli siitä, mistä minä olime kotoisin. Vastasin, että Finlando tai sinne päin. Miehen ilme kirkastui ja sain vastaukseksi leveän hymyn ja päännyökytyksiä. Asia tuli selväksi.
Kävin vielä hakemassa pienen sanakirjan, josta asia selvisi lopullisesti. Sitä ennen tuo mies oli kirjoittanut Suomi kiinalaisin merkein.
Muutkin olivat jo heränneet ja olivat lähdössä aamiaiselle. Minä päätin paastota ja jäin punkkaan makaamaan. Katsoin vaunun seinällä olevaa lämpömittaria. Se näytti vähän yli +37. Yläpetillä ei edes voinut liikahtaa, ilman että olisi tullut hiki. Onneksi tuuletin alkoi taas toimia, mikä helpotti oloa. Ikkuna oli koko ajan auki, mutta sillä ei ollut sanottavampaa vaikutusta.
Juna pysähtyi melkein joka asemalla. Yhdellä niistä Marja-Leena kävi ostamassa jotain pullia, joita sitten söin teen kanssa. Maistui varsin hyvälle.
En syönyt koko päivänä yhtään lämmintä ateriaa. Muutamilla asemilla oli jäätelönmyyjiä, joilta ostimme mehujäätä. Myös hedelmiä oli myytävänä vähän joka asemalla. Illalliseksi tilasimme kaksi kylmää olutpulloa. Ne tuotiinkin aina vaunuosastoomme asti. Kylmä tarkoitti tässä lämpötilassa sitä, että pullot olivat ehkä noin +32 asteisia...
Taas tuli uusi pysähdys ja ostimme lisää mehujäätä. Siitä varmaan saa mahataudin, vaikka mitäs tuosta, mahahan oli jo sekaisin. Hiilitabletit olivat tosin jo alkaneet vaikuttaa. Kun vielä aamulla maha oli täysin löysällä ei illalla tahtonut saada mitään ulos.
Loppuilta, sitten kun oli jo pimeää, menikin petissä makaillessa kunnes yleisvalot sammuivat ja yövalot syttyivät. Onneksi tuuletin jatkoi pyörimistä, eikä lakannut vielä siinäkään vaiheessa, kun nukahdin ja menetin käsitykseni tästä maailmasta.