HONG KONG
Lauantai, 15. syyskuuta 1984
Herätys ja aamiainen kello 7. Kurkussa ja nenässä tuntuu siltä, että olen saamassa kunnon flunssan, "hongkongilaisen"... Ilmastointi pelaa erinomaisesti ja sisällä pitäisi olla lisää vaatteita päällä, ehkä jopa turkki. Eron huomaa, kun on ollut ulkona +35 ja astuu hiestä märkänä sisälle +20:een.
Aamiainen tässä hotellissa oli sellainen tavallinen "länsimainen". Tuskin kiinalaista vaihtoehtoa on edes tarjolla. Söimme sen, minkä saimme ja suunnistimme ulos kaupungille.
Lähdin Joukon ja Reiskan kanssa etsimään kamerakauppaa. Kyösti ja Marja-Leena lähtivät puolestaan tutustumaan Ocean-Parkkiin (paikallinen huvipuisto). Kiertelimme koko päivän pitkin kauppakatuja. Parissa liikkeessä sitten teimme ostoksia. Hinnat vaikuttivat siedettäviltä, mutta tiesimme, että niitä saisi tinkimällä alas. Reiska ostikin korvalappustereot, kohtuu hintaan. Itse löysin pienen korttilaskimen. Se helpottaisi vastaisuudessa valuuttaselvityksiä. Ei enää tarvitsisi laskea päässä, mitä kukin oli kellekin velkaa ja missä valuutassa.
Kun olimme nähneet kaiken tarpeellisen, palasimme Central -metroasemalle, jossa meillä oli treffit Kyöstin ja Marja-Leenan kanssa. Sieltä ajoimme metrolla edelleen Kowlooniin etsimään ruokapaikkaa.
Hong Kongin metro on uusi ja varsin moderni. Matkaliput olivat pankkikortin kokoisia ja näköisiä muoviliuskoja. Ne saattoi ostaa vain yhtä matkaa varten tai sitten tietystä arvosta. Aina kun matkusti, vähensi tietokone kortista matkaa vastaavan määrän. Viimeisen matkan saattoi sitten tehdä mille välille vain, mikä olikin ainoa alennus. Lisäksi viimeisen kerran korttia käytettyä kone nieli kortin, joten roskia ei jäänyt. Turisteille oli myynnissä "alennuskortti" jonka sai viimeisen matkan jälkeen mukaansa.
Kowloonissa oli lukuisia pienempiä ja suurempia ravintoloita. Päätimme kokeilla korealaista. Istuuduimme pöytään ja tilasimme annokset. Pian pöytäämme tuotiin eräänlainen keitin ja sen ympärille pienissä kulhoissa erilaisia vihanneksia ja raakaa lihaa! Istuimme ja mietimme, mitä meidän olisi pitänyt tehdä. Vesi keittimessä alkoi kiehua vimmatusti ja tarjoilijat katselivat hieman huolestuneesti, tosin pieni pilke silmäkulmassa. Lopulta yksi neitosista tuli luoksemme ja kertoi, mitä piti tehdä. Hän myös demonstroi, kuinka meidän tuli itse kypsentää lihapalat keittimessä.
Ruoka oli erittäin maittavaa ja täyttävää. Syötyämme palasimme heti hotellille, jossa meillä oli treffit Mikan ja niiden kahden tytön kanssa, jotka olimme tavanneet Siperian junassa. Olimme hotellin aulassa ajallaan, mutta heitä ei näkynyt. Samassa kuitenkin Mika ilmaantui kuin tyhjästä ja pian molemmat tytötkin olivat paikalla.
Lähdimme katselemaan hiljalleen pimentynyttä Hong Kongia paikallisella opastuksella. Ohjelmassa ei ollut mitään erityiskohdetta, joten ajelimme kaikilla mahdollisilla kulkuneuvoilla metrosta kaksikerroksisiin raitiovaunuihin. Pistäydyimme yhdessä MacDonaldissa syömässä ja lopulta meidät saatiin houkuteltua Victoria Peakille. Sinne meni eräänlainen vuoristorata.
Ylhäältä Victoria Peakilta avautui mahtava näköala yli Hong Kongin saaren sekä salmen toisella puolen olevan Kowloonin. Koska oli jo pimeä, vaikutelma oli vielä mahtavampi. Otin muutamia kuvia pitäen kameraani tukevasti kaiteen päällä. Toivottavasti onnistui. Kun olimme katselleet ja ihailleet tarpeeksi, menimme läheiselle bussipysäkille. Sieltä jatkoimme pikkubussilla alas. Tie (tai paremminkin katu) oli yhtä silmukkaa koko matkan.
Menimme suoraan rantaan ja nousimme ensimmäiseen lauttaan, joka meni salmen yli. Olimme hyvästelleet ystävämme. Saatoimme tosin vielä tavata ennen lähtöä, ainakin aioimme. Kowloonissa menimme suoraan hotellillemme ja nukkumaan. Alkoi olla jo melko myöhä. Nuhani tuntui pahenevan entisestään.