東京 - Tokio

Tiistai, 18. syyskuuta 1984 tai 18.9. vuonna 59 keisari Hirohiton (裕仁) hallintokaudella

Olimme ylhäällä ennen kello seitsemää, sillä olimme luvanneet lähteä hotellista kahdeksaan mennessä. Tavaroiden kasaamiseen menikin lähes koko tuo aika. Marja-Leena sai yhden paperioven rikki, kun rinkan yksi ulospäin sojottava putki työntyi siitä läpi. No, se ei tuntunut järkyttävän isäntiämme paljoakaan, kun siitä heille ilmoitimme.

Kello kahdeksan olimme valmiit lähtemään ja juuri kun olimme maksamassa itseämme ulos, saapui eilisiltainen mies paikalle. Hänellä sattui olemaan vapaapäivä. Hän ja hotellin isäntä lastasivat tavaramme autoihinsa ja aikoivat viedä meidät asemalle, josta voisimme jatkaa matkaa.

Kiittelimme hotellin isäntiä ja annoimme heille lahjaksi yhden julisteen, joita meillä oli lukuisia lahjoiksi eri henkilöille.

Lopulta lähdimme ja ajoimme asemalle. Siellä hyvästelimme ystävämme ja saimme vielä ohjeet, mistä löytää halvan burgerin, jos halusimme aamiaista. Kävimme nauttimassa aamukahvit ennen lähtöä kohti Tokion keskustaa. Asemalla päätimme valita kahdesta mahdollisesta junasta sen nopeamman. Välillä kulki nimittäin pikapaikallisjunia, jotka pysähtyivät vain määrätyillä suuremmilla asemilla. Hitaammat junat pysähtyivät joka asemalla. Inagessa tosin ei pysähtynyt yksikään nopeista junista, joten jouduimme ajamaan seuraavalle pääasemalle.

Vaihdettuamme kerran junaa pääsimme lopulta suoraan Tokion päärautatieasemalle. Juna painui kauan ennen asemaa maan alle, emmekä oikein tienneet, missä kulloinkin olimme. Viimein kuitenkin saatoimme lukea asemalla tekstin "Tokyo" ja kun vielä kaikki matkustajat pakkautuivat ulos junasta, päättelimme olevamme perillä. Olimme jossain syvällä maan alla ja ensimmäiseksi täytyi löytää ulos. Lukuisten rullaportaiden ja tasojen jälkeen olimme ylhäällä itse asemalla.

Ensimmäinen toimenpide oli löytää paikka, missä saatoimme vaihtaa mukanamme olleet Japan-RailPass lippumme varsinaisiksi matkalipuiksi. Löytyihän se hetken etsiskelyn jälkeen (paikallinen turisti info).

Saatuamme liput lähdimme etsimään oikeaa junaa, jolla pääsisimme Shinjukuun. Opasteet olivat varsin selviä, vaikka lähes kaikki oli kirjoitettu yksinomaan japaniksi. Oikea laituri löytyi varsin helposti ja vieläpä oikea junakin. Nyt saatoimme matkustaa maan päällä koko matkan ja koska junissa oli selväkieliset reittiopasteet, pystyimme koko ajan seuraamaan kulkuamme. Meillä oli myös muutama paikallisjunakartta, joista oli suuri apu. Shinjukussa vaihdoimme junaa. Emme voineet matkustaa loppumatkaa JNR:n junalla, sillä kyseinen linja oli yksityinen. Lippujen osto ei kuitenkaan tuottanut vaikeuksia, sillä kaikkialla näytti olevan käytössä lippuautomaatteja ja yksinkertaisia taksatauluja, joista näki miten paljon minnekin maksaa.

Muutamien rullaportaiden ja lipuntarkastuksen jälkeen olimme uudessa junassa, joka lähti heti jatkamaan matkaa. Seuraava pysähdys oli vain parin aseman päässä Shinjukusta, joten täytyi olla tarkkana.

Reiska ja Kyösti olivat lähteneet omia teitään päärautatieasemalta, joten olimme kolmestaan, Jouko, minä ja Marja-Leena. Joukolla oli vielä sama tauti, kuin Hong Kongissa, mikä hidasti liikkumista raskaan rinkan kanssa.

Retkeilymajan löytäminen tuotti aluksi hieman vaikeuksia, sillä lähdimme asemalta väärään suuntaan. Lopulta osuimme oikealle portille ja löysimme opasteet perille. Tämä paikka oli jonkinlainen urheilukoulu (myöhemmin selvisi että alue oli osa Tokion Olympialisten tapahtumapaikkaa). Kaikkialla oli reippaasti harjoittelevia nuorukaisia kuka mitäkin tekemässä. Muutamat tekivät taivutuksia jousen ja nuolien kanssa päästäen aina aika-ajoin yhdestä suusta haa- tai hoo-huudahduksen.

Kirjoittauduimme sisään ja maksoimme huoneemme. Minä, Reiska, Kyösti ja Jouko majoituimme yhteen huoneeseen. Marja-Leena joutui erilleen (täällä kun ollaan "siveellisempiä" kuin Kiinassa tai Neuvostoliitossa).

Kyösti oli soittanut Kenzo Tangen ja Isozakin toimistoihin selvittääkseen, pääsisimmekö käymään niissä. Olimme lähettäneet etukäteen kirjeen kumpaankin, jossa kerroimme halustamme tutustua toimiston töihin ja itse toimistoon. Kumpaankin toimistoon järjestyi tapaaminen, Tangelle huomiseksi ja Isozakille ylihuomiseksi.

Päiväohjelmassa ei ollut mitään muuta erityistä. Kun olimme kaikki asettuneet taloksi ja saaneet tavaramme puretuksi, lähdimme kaupungille. Söimme lounaan Yoyogin aseman lähellä olleessa pienessä ravintolassa. Syönnin jälkeen hajaannuimme. Minä lähdin Joukon ja Marja-Leenan kanssa keskustaan etsimään Japan National Touris Officea (JNTO), josta arvelimme saavamme karttoja. Ennen erkanemista sovimme tapaamisesta Harajukun asemalla.

Ajoimme paikallisjunalla keskusasemalle ja siitä pari asemanväliä etelään. Kartan mukaan lähin JNTO:n toimsto oli jossain näillä main. Toimisto löytyi, mutta kartat joita sieltä saimme, olivat likimain samoja, joita meillä jo oli. Olipahan niitä nyt riittävästi.

Keskustasta jatkoimme matkaa junalla vielä etelään. Meillä ei ollut mitään tiettyä määränpäätä, joten jäimme pois kyydistä sattumanvaraisesti. Löysimme yhden aseman läheltä pienen kahvilan, jossa nautimme päiväkahvit sekä isot jäätelöannokset.

Aika vierähti varsin nopeasti. Olimme sopineet tapaamisajaksi kello 17:00. Harajukuun pääsi samalla vihreällä rengaslinjan junalla, jolla olimme tulleet tänne. Siispä jatkoimme samaan suuntaan, kunnes olimme perillä, tarkalleen viisi yli viisi.

Kyösti ja Reijo saapuivat pian meidän jälkeen ja saatoimme jatkaa matkaamme kohden Yoyogin urheilukeskusta. Se oli yksi niistä ennalta suunnitelluista arkkitehtuurikohteista Japanissa. Suuri urheiluhalli oli korjauksen alla, joten emme päässeet sisälle kuin pienempään, mikä riitti meille. Tämän Olympiakeskuksen rakennukset muuten on suunnitellut itse Tange.

Yoyogista jatkoimme junalla Shinjukuun ja edelleen majapaikkaamme. Täkäläisissä retkeilymajoissa on se huono puoli, että sisälle täytyy tulla jo ennen kymmentä, muuten jää portin taakse. Olimme sisällä ajoissa.

Iltaohjelmassa oli selvittää ne tavarat, jotka jättäisimme tänne säilöön siksi ajaksi, kun matkustelisimme maata ristiin rastiin. Saatoimmekin jättää huomattavan osan kantamuksistamme pahvilaatikkoihin pakattuna odottamaan lähtöämme Japanista. Jostain vain täytyi löytää laatikoita.

Sää oli miellyttävän lämmin, tosin illalla alkoi sataa. Pitää muistaa ostaa huomenna sateenvarjo, mikäli sade jatkuu.