Osaka - Kioto

Torstai, 27. syyskuuta 1984

Kello oli taas seitsemän. Tunsin ihollani kutinaa ja tarkemmin katsoessani löysin lukuisia hyttysenpuremia. Ikkuna oli ollut auki koko yön, niin että joskus kuuden aikaan olin herännyt kylmyyteen. Olin nukkunut koko yön pelkän lakanan alla.

Menimme aamiaiselle, joka oli "länsimainen" (makkaroita yms..). Se oli myös viimeinen aamiainen tässä retkeilymajassa tänä vuonna, sillä paikka oli menossa kiinni talvikaudeksi.

Aamiaisen jälkeen pakkasimme maallisen omaisuutemme autoon ja lähdimme ajamaan kohden autovuokraamoa. Ajovuoro sattui taas minulle. Emme ehtineet kauas alueen portista, kun jo juutuimme aamuruuhkaan. Eikä kysymys ollut mistään pienestä ruuhkasta, onhan Osakassa yli 3 miljoonaa asukasta ja varsin moni pyrki omalla autollaan keskustaan.

Vaihdoimme reittiämme toivoen hiljaisempaa väylää kohti keskikaupunkia, mutta niin taisivat tehdä kaikki muutkin. Olimme uudessa ruuhkassa. Lopulta päätimme kokeilla samaa ratkaisua, jota vuokraamon henkilökuntakin oli käyttänyt kyyditessään meitä; menimme rohkeasti pienille syrjäkujille. Lopulta olimmekin vuokraamon luona, mutta kaikessa kiireessä ajoimme ohi ja jouduimme tekemään yhden ylimääräisen lenkin pitkin läheisiä kujia. Jossain vaiheessa taisin vaihtaa kaistaa liian kiireesti, sillä takana tulevalla taksilla oli jotain sanomista siihen...

Saimme lopulta luovutettua auton ja maksettua loput vuokrasta. Laskelmiemme mukaan auto oli tullut halvemmaksi, kuin olimme kuvitelleet.

Vuokraamolta menimme asemalle ja jätimme rinkat säilöön. Tämän jälkeen lähdimme tutustumaan pariin arkkitehtuurikohteeseen, joista ensimmäinen oli SONY:n rakennus aivan Osakan keskustassa. Sinne ei ollut vaikea löytää ja rakennuskin osoittautui likimain sellaiseksi, joka valokuvissa oli esitetty.

Sonyn liikkeessä kun olimme, teimme myös kauppoja, tai itse asiassa Jouko teki. Se osti taskustereot. Kyseessä oli stereoradio + kaksi kaiutinta, jotka kokoon taitettuna olivat vain vaivaisen C-kasetin kokoinen ja näköinen paketti. Rakennuksessa oli myös esillä lukuisia muita Sonyn uusimpia tuotteita.

Seuraavaa tutustumiskohdetta emme onnistuneet löytämään, joten päätimme käydä Osakan pohjoispuolella katsomassa yhtä ostoskeskusta, mikä ei sitten ollut kovinkaan ihmeellinen. Matkalla sinne olimme nähneet junan ikkunasta yhden mielenkiintoisen näköisen lähiön. Se sijaitsi varsin lähellä, joten saatoimme kävellä sinne. Alueella olevan ison asuinrakennuskompleksin nimi muuten oli "PARK-HOUSE" (käännös: "PYSÄKÖINTITALO", huom suom).

Lopulta palasimme kiireen vilkkaan takaisin Osakaan ja haimme tavaramme säilöstä. Jatkoimme matkaamme heti kohti Kiotoa. Matkaa Kiotoon oli vain noin 50 km, joten menimme hitaammalla pikajunalla.

Olimme perillä joskus seitsemän maissa. Tarkoituksemme oli mennä asemalta taksilla retkeilymajalle kaupungin itälaidalla. Emme kuitenkaan löytäneet yhtään taksia aseman läheltä, joten päätimme kokeilla onneamme paikallisella bussilla, niitä kun oli runsaasti tarjolla. Yksi bussireitti vei itse asiassa suoraan retkeilymajan eteen.

Tarkoituksemme oli olla Kiotossa useita päiviä. Ensimmäisen Rail-Passimme kelpoisuusaika loppui tänään ja seuraavan oli määrä alkaa vasta vajaan viikon kuluttua. Tuon ajan viettäisimme tässä Japanin vanhassa pääkaupungissa. Ainakin täällä oli mitä katsella.

Retkeilymajalla oli päivällisaika jo mennyt, joten emme saaneet mitään syötävää. Onneksi ei kuitenkaan ollut suurempi nälkä. Tämän paikan hintaan sisältyi varsin typerästi aamiaisen lisäksi myös päivällinen, riippumatta siitä, söikö sen vai ei. Lisäksi majassa sai viipyä vain pari, korkeintaan kolme perättäistä yötä. Kaikesta päätellen majan pitäjät pitivät myös säännöistään tiukasti kiinni.

Kävimme kylvyssä heti kun siihen tarjoutui mahdollisuus ja ennen nukkumaanmenoa pistäydyimme vielä kaupungilla (lähikortteleissa) kävelyllä.