Edelleen Kiotossa * Indiana Jones

Maanantai, 1. lokakuuta 1984

Nukuimme aamulla pitkään, eihän täällä ollut mitään herätystä, eikä myöskään aamiaista! Nousin ylös vasta kahdeksan maissa. Jouko oli jo ylhäällä. Aamiaiseksi nautimme eilisiä tähteitä.

Päivän ohjelmassa oli tutustuminen loppuihin keisarillisiin asumuksiin ja kesämökkeihin. Jouduimme jakaantumaan kahdeksi ryhmäksi; Jouko ja Reiska menivät ensin Katsuralle ja Marja-Leena ja minä Shugaguinille. Se oli suhteellisen lähellä, joten päätimme kävellä. Kyösti taisi jäädä majapaikkaan...

Shugaguin muodostui suurehkosta puutarhasta, johon oli hajalleen sijoitettu useita rakennuksia. Kaikilla rakennuksilla oli oma tehtävänsä ja jokainen niistä liittyi saumattomasti alueen kasvillisuuteen. Erikoisen vaikuttavia olivat erilaiset miniatyyrimaisemat, mm yksi kukkula, josta oli erilaisilla pensailla ja puilla muotoiltu pieni vuori.

Kiertokäynnin jälkeen lähdimme kohden Katsuraa. Otimme ensimmäisen bussin, jonka oletimme menevän oikeaan suuntaan. Se ei kuitenkaan mennyt, vaan koukkasi hieman pohjoisempaa kohden keskustaa. Yks'kaks näimme Kyöstin bussipysäkillä! Saimme kuin saimmekin hänet mukaan. Olimme juuri ohittaneet EGH:n.

Kitaojissa vaihdoimme bussista metroon (kokonaista yksi linja), joka kulkee kaupungin päästä päähän, pohjois-eteläsuunnassa Karasuma-dori-puistokadun alla. Metrolla ajoimme hieman keskustaan päin ja vaihdoimme Karasuman asemalla Katsuraan menevään paikallisjunaan. Lopulta olimme Katsurassa, 5 minuuttia ennen kiertokäynnin alkua.

Katsura oli tähänastisista nähtävyyksistä vaikuttavin, likimain samaa luokkaa kuin Kielletty kaupunki Beijingissä. Ulospäin se ei juuri näyttänyt miltään ja hetken jo hiipi epäilys, olimmeko oikeassa paikassa. Vasta kun astui sisälle pienestä portista, avautui koko komeus.

Seurueeseemme kuului pääasiassa amerikkalaisia ja eurooppalaisia turisteja. Yhdellä amerikkalaisella naisella oli stereokamera... Valokuvien ottaminen vaati hienoista virittelyä, sillä väliin oli miltei mahdotonta rajata ryhmämme jäseniä pois kuvista. Valokuvattavaa alueella riitti, sillä koko palatsi puutarhoineen edustaa erittäin hienoa japanilaista arkkitehtuuria.

Rakennukset olivat yksinkertaisia ja sopusuhtaisia. Ne sulautuivat hienosti ympäröivään puistoon ja niistä avautui näkymiä, jotka itse asiassa olivatkin osa rakennusta. Koska sisälle ei päässyt, saattoi vain kuvitella, kuinka hienoja itse näkymät yli lampien ja sammalpuutarhojen olisivat. Pientä makua siitä sai, kun yhden rakennuksen seinät oli avattu kahdelta sivulta ja maisemaa pääsi ikään kuin katsomaan sisältä. Täällä kului taas filmiä.

Katsuran kierros kesti noin tunnin. Palasimme takaisin keskustaan bussilla ja onneksemme valitsemamme bussireitti päättyi rautatieasemalle. Meidän oli määrä käydä vaihtamassa Railpassit oikeisiin lippuihin ja samalla varata paikat keskiviikoksi pois Kiotosta.

Kävimme nauttimassa lounaan ja sen jälkeen etsimme yhden elokuvateatterin, jossa oli menossa Indiana Jones II. Saimme ostettua liput kello 7:n esitykseen. Liput maksoivat 700 jeniä (n. 17,50 fim). Ennen näytöstä ehdimme käydä kahvilla.

Elokuva oli liki yhtä ratkiriemukas, kuin IJ no I. Japanilaiset istuivat hillitysti ja korkeintaan hymyilivät, me sitä vastoin nauroimme katketaksemme. Elokuvan jälkeen lähdimme etsimään sopivaa bussia kohden EGH:a. Pääsimme "kotiin" joskus puoli 11:n maissa.

Reijo ja Jouko olivat myös kotiutuneet. Kävin suihkussa ennen nukkumaan menoa. Olimme alustavasti sopineet olevamme vielä seuraavan yön täällä, viimeinen yö Kiotossa oli siis vielä auki. Reiska oli tavannut kaupungilla mopoilevan miehen, joka oli lyöttäytynyt seuraan. Se oli kuulema ollut Koreasta kotoisin...