Pois Kiotosta, Kurashiki
Keskiviikko, 3. lokakuuta 1984
Nousimme aamulla taas vaihteeksi "aikaisin", jo kello 8! Söimme aamiaisen, omatekemän, ja pakkasimme tavaramme. Sanoimme hyvästit tälle mielenkiintoiselle, mutta asumisen kannalta ahtaalla English Guest Housille. Ajoimme bussilla Kitaojiin ja sieltä edelleen metrolla päärautatieasemalle. Tämä oli ehdottomasti nopein reitti. Keskustaan olisi päässyt myös suorilla bussilinjoilla, mutta matka-aikaa olisi tullut tunti - puolitoista aamuruuhkasta johtuen, nyt siihen kului vain reilu puoli tuntia.
Junamme lähti Kyotosta kello 10:17 tasan. Myös saapuminen Shin-Kurashikiin tapahtui aikataulun mukaan tasan 12:08. Tämä huippunopea junamatka sujui yhtä tasaisesti, kuin edellisetkin. Päiväkirjan käsialasta oli vaikea päätellä, mikä oli kirjoitettu 200 km:n tuntivauhdilla liikkuvassa junassa, mikä asemalla tai retkeilymajassa. Täytyy tosin myöntää, että käsialani ei ole niitä kaikkein selvempiä. Tuskin 7 Richterin maanjäristyskään jättäisi näkyvää jälkeä...
Shin-Kurashikista jatkoimme paikallisjunalla loppumatkan itse Kurashikin keskustaan. Asemalla veimme ensin tavarat säilöön ja sen jälkeen menimme asema-aukion yhdellä sivustalla olevaan ravintolaan nauttimaan lounaan. Heti tultuamme ulos asemalta, saattoi huomata, että täällä vaikutti yksi "hoviarkkitehti", jonka töitä olivat likimain kaikki merkkirakennukset. Ainakin asema-aukion arkkitehtuuri oli yhtenäistä ja niiltä osin se oli päässyt Japanin arkkitehtuurista kertovaan julkaisuun.
Sää oli muuttunut taas sateiseksi. Söimme lounaaksi japanilaisen ruoka-annoksen, joka oli identtinen kopio näyteikkunassa olleesta muovisesta annoksesta. Lounaan jälkeen lähdimme rohkeasti kävelemään kohden keskustaa, jossa oli vanhoja rakennuksia. Katsoimme ensin paikallisen kirjaston ja sitten menimme keskustassa olevan pienen joen rantaan, jossa useimmat vanhoista rakennuksista sijaitsivat. Tutustuimme myös yhteen tehdaskiinteistöön, josta oli tehty ostoskeskus ja hotelli. Kokonaisuus oli varsin hieno. Vesisade vain yltyi, onneksi oli sentään Tokiosta ostettu sateenvarjo mukana.
Paikallisessa taidemuseossa oli europpalaisen taiteen näyttely. Museon kokoelmiin kuului mm. Picassoja ja Matisseja. Ne olivat elämäni ensimmäiset ao. taiteilijoiden työt, jotka olen nähnyt. Kai ne oli aitoja...
Palasimme takaisin asemalle noutamaan tavaroitamme. Sen jälkeen valitsimme sopivan bussin ja ajoimme lähelle retkeilymajaa. Emme päässeet ihan perille vaan loppumatkan jouduimme kävelemään, YLMKEEN! Maja oli hautausmaan laidalla, kuten muutamat aikaisemmatkin retkeilymajat. Tämä tosin ei ollut mikään temppeli tai edes osa sellaista.
Söimme päivällisen ja kävimme kylvyssä. Tällä kertaa kylpyvesi oli tulikuumaa. Olin alkanut kyllästyä ryhmämatkailuun. Mielessäni haudoin suunnitelmaa lähdöstä omille teilleni päiväksi tai pariksi. Päätin, että huomenna en jatkaisi muiden kanssa Kitakyushuun, vaan jäisin junasta Hiroshimassa.
TV:stä tuli sama KungFu-elokuva, jota olimme seuranneet jo Shanghaissa; väkivaltainen. Jouko pesi pyykkiä. Kuinkas ollakaan, oli pyykkikone rikki: Pesun jälkeen se ei enää suostunut linkoamaan vaateita, vaan jätti ne likomäriksi. Sopi vain toivoa, että aamulla ne olisivat sen verran kuivia, etteivät pääsisi homehtumaan matkatavaroiden seassa.