Kurashiki - Hiroshima

Torstai, 4. lokakuuta 1984

Aamiainen kello 7:30. Se koostui kananmunasta, sipulista, raastetusta kaalista, sämpylästä, viinirypäleistä ja teestä. Varsin kevyt vaihtoehto, jos on tottunut runsaaseen ja täyttävään aamiaiseen. Sillä kuitenkin pärjäsi lounaaseen asti.

Pakkasimme tavarat ja haimme retkeilymajakortit toimistosta. Ulkona törmäsin mustavalkeaan kissaan, joka heti kipusi syliin ja alkoi kehrätä. Talon väki yritti parhaansa mukaan pitää kissan ulkona. Noin 9:n maissa lähdimme kävelemään kohden keskustaa. Matka sujui nyt helpommin, olihan se kokonaan alamäkeä!

Tämän päivän tutustumiskohde Kurashikissa oli kaupungintalo. Sen oli suunnitellut samainen arkkitehti, kuin asemanseudunkin, kuinkas muuten. Tyyliltään se oli hyvin Italialainen; punatiiliverhous, pyörökaaret ja torni, joka olisi voinut olla Firenzestä tai Venetsiasta. Rakennuskompleksiin liittyi pysäköintitalo, jonka hieman hillitty tyyli alkoi kiehtoa. Kävimme myös sisällä talossa.

Kierrellessämme rakennusta huomasin ulkona savupilven. Takapihalla oli menossa pelastuskoulutus. Suuri joukko pääasiassa naisia oli kokoontunut katsomaan, kuinka tulipalo tukahdutettaisiin sammuttimella. Suurin osa naisista oli ilmeisesti siivoojia, ainakin niin saattoi päätellä univormuista.

Marja-Leena oli mennyt asemalle ja sieltä edelleen johonkin taidemuseoon katsomaan jotain näyttelyä. Mekin hakeuduimme lopulta asemalle ja jätimme tavarat taas säilöön. Kyösti ja Reiska lähtivät katsomaan keskussairaalaa. Minä päätin mennä syömään kellarikerrokseen (hotellin). Lounas oli tavanomainen ja maksoi 600 jeniä.

Syötyäni menin torin laidalla olevaan tavarataloon ja tapasin siellä Marja-Leenan. Oli aika hakeutua taas itse asemalle ja lopulta olimmekin kaikki taas koossa. 13:44 nousimme Okayamaan menevään junaan. Okayamassa vaihdoimme ensimmäiseen Shinkanseniin, jossa oli tilaa. Matkan päämäärä oli Kitakyushu, paitsi minulla. Olin vakaasti päättänyt jäädä Hiroshimaan ja tavata muut parin päivän päästä Nagasakissa.

Juna pysähtyi Hiroshimassa 15:06. Hyvästelin muut ja astuin rohkeasti asemalaiturille. Kun juna oli hävinnyt näköpiiristä, kävelin paikalliseen JTO:n toimistoon. Sieltä sain kartan ja tarkemmat ohjeet, kuinka pääsisin majapaikaksi kaavailemaani retkeilymajaan.

Retkeilymaja sijaitsi suhteellisen kaukana asemasta, mutta sinne johti suora bussilinja. Nousin ensimmäiseen bussiin ja aloin seurata kartasta, missä mentiin. Pian olimme lähellä oikeaa pysäkkiä ja kun olin aikeissa jäädä pois kyydistä, kuului bussin kaiuttimista ensin japaniksi ja sitten englanniksi bussipysäkin nimi ja ilmoitus siitä, että retkeilymajaan menijöiden on jäätävä tähän! Hyvää palvelua.

Bussipysäkiltä oli selvä viitoitus suoraan retkeilymajalle, joka sijaitsi hieman ylempänä rinteellä. Astuessani sisään, minut toivotettiin tervetulleeksi ja kun kirjoitin rekisteröintikorttia, vilkaisi paikan isäntä sitä ja sanoi sitten jotain käsittämätöntä. Se ei selvästikään ollut japania tai edes englantia. Hän kuitenkin toisti sen useita kertoja ja lopuksi minulla välähti: "Tervetuloa Hiroshimaan" suomeksi, tosin erittäin voimakkaalla paikallisella murteella!

Selvittyäni hämmästyksestä jätin tavarani ja lähdin katsomaan kaupunkia. Kävelin ilman mitään päämäärää, kunnes tulin Rauhanpuistoon. Minulla ei tänään ollut aikaa tutustua siihen tarkemmin, lisäksi kaikki paikat alkoivat olla kiinni. Tein paluumatkan koukkaamalla keskustan kautta. Hiroshimassa on käytössä aitoja, ympäri Japania haalittuja raitiovaunuja, niinpä ajelin yhdellä niistä läpi keskustan. Loppumatkan tein samalla bussilla, jolla olin tullut asemalta. Bussi juuttui lopulta iltapäiväruuhkaan ja pelkäsin myöhästyväni päivälliseltä.

Lopulta, tasan 18:30 olin retkeilymajalla. Päivällisaika oli juuri päättymässä, mutta sain kuin saikin annokseni. Siitä tuli mukavasti täyteen. Ruuan jälkeen kävin kylvyssä ja keskustelin maailmanmatkaamisesta yhden eurooppalaisen turistin kanssa.

Ennen nukkumaanmenoa soitin vielä Kitakyushuun Joukolle. Puhelimeen tuli kuitenkin Marja-Leena. Heidän matka oli mennyt hyvin. Tämä retkeilymaja oli varsin tyhjä. Matkailukausi oli ilmeisesti lähestymässä loppuaan. Ulkona alkoi olla ensimmäisiä syksyn merkkejä: Ylempänä vuorilla alkoi erottua ruskan hehkuvan punaiset ja kultaiset värit.