Nagasaki

Maanantai, 8. lokakuuta 1984

Aamiainen oli vaihteeksi aito japanilainen. En saanut syötyä ihan kaikkea, mitä oli tarjolla (jotkut levä / äyriäisruuat maistuivat lisäksi hieman omituisilta). Kirjoittauduin Joukon kanssa vielä yhdeksi yöksi. Muut sitä vastoin olivat lähdössä Amakusaan viettämään vapaata muutamaksi päiväksi. Sovimme, että tapaisimme viimeistään 14. päivä Tokiossa Yotogin retkeilymajalla.

Suunnistin Joukon kanssa rautatieasemalle suunnittelemaan päivän ohjelmaa. Tarkoituksena oli käydä ainakin atomipommimuseossa. Nagasakihan oli toinen niistä japanilaiskaupungeista, jotka saivat olla amerikkalaisten ydinkoekenttänä.

Ajoimme junalla Atomimuseon lähellä olevalle asemalle ja kävelimme sieltä ylös puistoon. Täältä puuttui se painostava tunne, joka oli iskenyt Hiroshimassa. Täällä ei myöskään ollut turisteja samassa mitassa, kuin mitä Rauhanpuistossa Hiroshimassa oli ollut.

Kävelimme ylös mäen päälle, jossa oli iso suihkulähde ja hieman hassun näköinen ylisuuri patsas. Mittakaavaltaan ja toteutukseltaan se vastasi sosialistisissa maissa yleisiä rauhanpatsaita. Tällä paikalla oli sijainnut vankileiri, joka sitten oli tuhoutunut täysin pommin pudottua sen läheisyyteen. Patsaalta kävelimme edelleen kulttuurikeskukseen, joka oli se varsinainen atomipommimuseo. Myös täällä oli samantapaisia esineitä, kuin Hiroshiman vastaavassa museossa. Monet niistä olivat järkyttäviä viimeisiä muistoja ihmisistä, joihin nämä esineet liittyivät, kuten kellot, jotka olivat pysähtyneet osoittamaan 11:02 tuona kohtalokkaana aamuna vuonna 45.

Nagasaki oli siinä mielessä epäonninen kaupunki, että alun perin pommi piti pudottaa Kokuraan. Sää kuitenkin esti sen ja pommi pudotettiin lähelle Mitsubishin tehdasta, joka oli se varsinainen varakohde.

Museolta menimme raitiovaunulla takasin keskustaan tekemään ostoksia ja ihmettelemään yleistä karnevaalihumua. Jotenkin koko touhusta tuli mieleen suomalainen vappu. Torilla myytävät ruuat ja lemmikkieläimet tosin toivat oman, hieman eksoottisen leimansa. Erityisen omituiselta vaikutti elävien kananpoikien myyminen, ne kun oli vielä värjätty punaisiksi, vihreiksi ja sinisiksi. Lisäksi myytävänä oli erilaisia kultakaloja ja kilpikonnia.

Kävelimme myös satama-alueella ja kuvasimme lukuisia isompia ja pienempiä kalastusaluksia jotka oli kiinnitetty vieriviereen pitkin laitureita. Lopulta menimme asemalle aikomuksenamme varata seuraava junamatka Kumamotoon, Kyushun saaren keskiosaan. Tulimme kuitenkin uusiin aatoksiin ja päätimme kokeilla onneamme hieman lyhemmällä reitillä, joka tosin edellytti pientä laivamatkaa.

Palasimme takaisin retkeilymajalle kello 17. Kävimme kylvyssä ja syömässä. Reijo, Kyösti ja Marja-Leena olivat jo lähteneet Amakusaan. Me taas lähdimme tutkimaan sitä vuorenrinnettä, jossa majapaikkamme sijaitsi. Kävelimme ylös paikallisia teitä ja katuja, kunnes allamme avautui mahtava näkymä yli Nagasakin. Paluumatkan teimme pitkin pieniä kapeita kujia alas rinnettä ja päädyimme likimain suoraan retkeilymajalle. Hyvä niin, sillä alkoi olla jo aika pimeää. Päätimme aamulla vielä pistäytyä katsomassa kaupunkia täältä ylhäältä ja ehkä ottaa muutaman lisäkuvan.