Kumamoto – Oita (Beppu) - Hiroshima
Keskiviikko, 10. lokakuuta 1984
Olimme aikoneet käydä jossain puistossa ennen lähtöämme Kumamotosta kello 9:30. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään: Satoi. Söimme siis aamiaisen kaikessa rauhassa ja lopulta lähdimme kävelemään vähän matkan päässä olevalle asemalle. Olimme aikoneet matkustaa Kyushun saaren poikki ja mahdollisesti aina Hiroshimaan asti, ellei matkalla ilmennyt mitään esteitä. (Suunnittelimme jäävämme Oitaan yöksi, jos vain sää siellä olisi siedettävämpi).
Junamme saapui ajallaan ja nousimme siihen. Matkamme suuntautui ensin Kyushun saaren keskellä oleville tuliperäisille alueille. Nämä alueet ovat erityisen kuuluisia kuumista lähteistään ja täällä on lukuisia kylpylöitä. Juna mateli hiljaa läpi vuoristoisen saaren keskiosan, pysähtyen aina silloin tällöin pienille asemille ja väliin sukeltaen tunneleihin. Muutamat nimet jäivät mieleen, kuten ASO (kotipuolessa paikallista T-kauppaa kutsuttiin pitkään ASO:ksi ,aik. A&O.)
Tulimme lopulta Oitaan. Sää oli samanlainen, kuin Kumamotossa. Emme siis jääneet tänne, vaan päätimme hankkia paikkaliput Hiroshimaan. Söimme lounaan ennen lähtöä ja lopulta pakkauduimme Kokuraan menevään pikajunaan. Työnsimme raskaat rinkkamme ylös hyllylle ja jäimme katselemaan sateisia maisemia ja silloin tällöin ohi vilahtavaa merta. Jossain vaiheessa juna hieman heilahti, ei paljoa, mutta sen verran kuitenkin, että Joukon rinkka putosi rymähtäen alas. Onneksi alla ei istunut ketään!
Kokurassa ehdin juosta asemalle hakemaan leiman. Liki jokaisella asemalla oli erillinen leimauspiste, jossa oli paikallisen aseman ja kaupungin leima. Ne oli ilmeisesti tarkoitettu kerättäväksi, joten minäkin olin alkanut leimauttaa mukanani olleita tyhjiä pahvikortteja.
Kokurassa nousimme Shinkanseniin ja ajaa hurautimme Hiroshimaan. Siellä painelimme muitta mutkitta samaan retkeilymajaan, jossa olin viettänyt muutaman yön itsekseni. Kävimme kylvyssä tavan mukaan ja piipahdimme kaupungilla ostamassa jäätelöä, jonka sitten nautimme retkeilymajalla kahvin kanssa.
Majoituimme samaan huoneeseen, jossa olin ollut aikaisemmin. Asukkaat olivat vaihtuneet. Edellisellä keralla täällä oli ollut yksi saksalainen kaveri, joka ei vielä ollut saanut asuntoa, mutta nyt hän oli kadonnut. Ilmeisesti asunto oli löytynyt. Vastapäisessä petissä majaili amerikkalainen, joka oli asunut Hiroshimassa pari viikkoa jonkun tuttavan luona. Nyt hän oli täällä.
Huomisen ohjelma piti vielä suunnitella. Jouko jäisi tänne, mutta minä aioin jatkaa kohti Fujinomiyaa. Se olisi tarpeeksi lähellä itse Fuji-vuorta valokuvausta silmällä pitäen. Päätin mennä sinne.