Paluu Tokioon

Maanantai, 15. lokakuuta 1984

Aamu valkeni yhtä kirkkaana, kuin eilenkin. Kävin aamiaisella ja pakkasin tavarani. Lähdin bussipysäkille hyvissä ajoin. Oli maanantai aamu, joten ihmisiä oli liikkeellä enemmän.

Jouduin odottelemaan bussia jonkin aikaa. Lopulta niitä tuli kaksi. Ensimmäinen oli tupaten täynnä. Olisin ehkä mahtunut mukaan rinkkoineni, mutta se olisi ollut varsin tukalaa kanssamatkustajille. Päätin siis nousta perässä tulleeseen, liki tyhjään bussiin.

Se oli eri bussi, kuin millä olin eilen mennyt asemalla. Ajoitus ei ehkä saattaisi pitää, mutta onneksi minulla oli hieman ylimääräistä aikaa. Pian kuitenkin huomasin, että olimme menossa aivan väärään suuntaan. Jäin pois kyydistä heti ensimmäisellä pysäkillä ja aloin miettiä, minne päin menisin.

Yritin paikallistaa itseni kartasta, mutta katua, jolla olin ei löytynyt. Lopulta aloin katsella ympärilleni, löytyisikö jotain maamerkkejä. Kauempana talojen yläpuolella näkyi shinkansenrata, joka oli merkitty karttoihin. Asemaa ei tosin näkynyt ja kun rata vielä kulki Moriokan läpi, en tiennyt, olinko sen etelä- vai pohjoispuolella. Lähdin kävelemään summassa kohti etelää ja lopulta löysin kadun, joka oli kartassa!

Olin kaukana asemasta. Löysin onneksi pysäkin, josta kulki busseja asemalle. Niitä ei kuitenkaan kulkenut kovin usein. Lopulta, kun junani oli jo lähdössä, tuli ensimmäinen bussi. Olin asemalla noin minuutin myöhässä. Kello oli 8:31. Junani oli lähtenyt täsmälleen aikataulun mukaan 8:30...

Olin siis suunnitellut käyväni Nikkossa, mutta siihen ei nyt olisi aikaa. Ehkä siellä ehtisi pistäytyä huomenna. Nousin seuraavaan tavalliseen junaan, joka meni etelään. Olin kysynyt paikkaa shinkanseniin, mutta ne olivat täynnä. Vasta illalla olisi ollut tilaa.

Ensimmäinen juna meni Kitakamiin, jossa oli hetken odotus. Hain sinä aikana uuden leiman kortteihini. Kitakamissa nousin junaan, joka meni aina Sendaihin asti. Sendaissa sitten onnistuin saamaan paikan Aoba-shinkanseniin. Ennen junan tuloa ehdin vielä käydä ostamassa itselleni eväslaatikon ja tölkillisen olutta matkaevääksi. Eväslaatikot olivat valmiiksi pakattuja ruoka-annoksia siistissä laatikossa. Mukaan kuului tietysti mausteet ja syömäpuikot.

Matka Omiyaan taittui nopeasta ja sieltä jatkoin nopeaan paikallisjunaan jolla menin Uenoon. Siellä vaihdoin Shinjukuun menevään paikallisjunaan. Olin lopulta Yoyogissa ja kirjoittauduin sisään. Muutkin olivat saapuneet. Lähdin kiertelemään kaupungille, sillä en keksinyt muuta tekemistä. Shinjukun aseman edessä näin senkin ihmeen, että joku (mies tai nainen?) oli julkisella paskalla! Ohikulkijat vain käänsivät kohteliaasti katseensa pois ja jatkoivat matkaa. Jokunen kulkija jäi tosin tuijottamaan hieman hämillään, mutta se ei näyttänyt paskojaa häiritsevän.

Palasin retkeilymajalle ja törmäsin heti Kyöstiin, joka oli keittiössä. Siellä oli myös muutama matkaaja, joihin olin luultavasti törmännyt jossain, en vain muistanut missä. Muutkin tulivat vähitellen "kotiin". Vaihdoimme kuulumiset. Reiskan, Kyöstin ja Marja-Leenan matka Amakusaan oli ollut onnistunut. Turistikausi oli ollut ohi, eikä rannoilla ollut ollut tungosta. Mopotkin he olivat ehtineet vuokrata ja ajella ympäri saarta...

Kävimme tavan mukaan kylvyssä. Ennen nukkumaanmenoa söimme vielä Joukon ostamaa ruokaa.